Näin pääset Taivaaseen

maanantai 5. tammikuuta 2026

Muhammedin lainailu - Apokryfiset kertomukset Jeesuksesta

Koraanin kertomukset Jeesuksesta

Vaikka Koraanissa ei toisteta mitään, mitä Jeesus itse asiassa sanoi tai opetti evankeliumeissa, Koraanissa kerrotaan Jeesuksesta kertovia tarinoita.

Ensinnäkin Jeesuksen sanotaan syntyneen, kun Maria oli yksin erämaassa palmun alla, ja pian sen jälkeen Jeesus puhuu äitinsä puolustukseksi ollessaan vauvana kehdossa. Sitten Jeesuksen sanotaan myös muovanneen savesta lintuja, joihin hän sitten herätti elämän:

Suura 19:22-33
22 Silloin Maria vastaanotti hänen lupauksensa ja siirtyi kauas syrjäiseen paikkaan.
23 Sitten synnytystuskat pakottivat hänet nojautumaan taatelipalmun runkoon. Hän lausui: »Voi, kun olisin kuollut ennen tätä ja minut olisi kokonaan unohdettu.»
24 Silloin ääni hänen altaan kutsui häntä ja sanoi: »Älä murehdi, totisesti Herrasi on asettanut lähteen jalkojesi juureen.
25 Ravista palmun runkoa, niin sinulle putoilee kypsiä taateleita.
26 Sentähden syö ja juo ja kirkastukoon silmäsi. Ja jos näet jonkun ihmisen, niin sano hänelle: »Totisesti, minä olen Laupeimmalle luvannut paastota enkä siis voi puhua tänään kenenkään ihmisolennon kanssa.»
27 Sitten hän palasi kansansa luokse kantaen lastaan. He huudahtivat: »Oi Maria, totisesti sinä olet tehnyt sangen pahasti.
28 Oi Aaronin sisar, sinun isäsi ei ollut kelvoton mies eikä äitisi huono nainen.»
29 Mutta hän vain osoitti lastaan. He sanoivat: »Kuinka voisimme puhua sellaiselle, joka on vielä kehdossa oleva lapsi?»
30 Poika vastasi: »Totisesti, minä olen Jumalan palvelija. Hän on antanut minulle Kirjan ja Hän on tehnyt minut profeetaksi.
31 Hän antaa minulle siunauksensa missä tahansa olenkin, ja Hän on määrännyt minun tehtäväkseni rukoilemisen ja almut niin kauan kuin elän.
32 (Hän on luonut minut) hyväksi äitiäni kohtaan, eikä Hän ole tehnyt minua kapinalliseksi, onnettomaksi.
33 Rauha ylläni sinä päivänä, jolloin synnyin, sinä päivänä, jolloin kuolen sekä sinä päivänä, jolloin minut herätetään kuolleista.»
Suura 3:48-49a
48 Ja Jumala on opettava hänelle Pyhän kirjan, viisauden, Lain ja Evankeliumin
49 ja lähettävä hänet profeetaksi israelilaisten luo. Hän on sanova heille: »Olen tullut luoksenne tuoden tunnusmerkkejä Herraltanne. Katso, minä muovailen savesta teille linnun muotoisen ja puhallan siihen, ja siitä tulee Jumalan sallimuksesta elävä lintu;
Suura 5:110a
Kun Jumala sanoo: »Oi, Jeesus, Marian poika! Muistatko Minun suosiotani sinua ja äitiäsi kohtaan, kun minä vahvistin (sinua) pyhällä ilmestyksellä; (niin että sinä puhuit) ihmisille sekä kehdossa että vanhempana; kun Minä opetin sinulle Kirjoitukset ja viisauden, joka on Toorassa ja evankeliumissa ja kun sinä (muovailit) savea linnun näköiseksi - minun luvallani, ja sinä puhalsit hengen siihen ja minä sallin sen tulla linnuksi;

Vaikka näillä tarinoilla ei ole pohjaa Raamatussa, niillä on pohja satoja vuosia Jeesuksen ajan jälkeen kirjoitetuissa pseudo-epigrafisissa kirjoituksissa.

Apokryfiset lähteet

Ennen kuin tutkimme näitä lähteitä, on tärkeää todeta, mitä kukaan ei väitä. Kukaan ei väitä, että Koraanin ja kirjoitetun lähteen välillä olisi tapahtunut sanatarkkaa kopiointia missään näistä tapauksista. Sen sijaan väitämme, että syy siihen, miksi nämä kertomukset ovat Koraanissa, on se, että Muhammedille oli suullisesti kerrottu paikallisista legendoista, joiden lähde oli harhaoppisissa, väärennetyissä teksteissä, kuten näissä, joita tarkastelemme tässä artikkelissa. Vaikka legendoja voi olla olemassa suullisessa muodossa monilla kielillä ennen niiden kirjoittamista muistiin millä tahansa kielellä, tässä käsiteltävien tekstien päivämäärät ovat kaikki aikavälillä, joka viittaisi Muhammedin olleen kopioija eikä päinvastoin, ja ne ovat usein satoja vuosia vanhempia kuin hän.

Pseudo-Matteuksen evankeliumi - Luku 20
20 Kolmantena päivänä heidän matkallaan, heidän kävellessään, autuas Maria väsyi auringon liiallisesta kuumuudesta erämaassa. Nähdessään palmun hän sanoi Joosefille: "Anna minun levätä vähän tämän puun varjossa." Niin Joosef kiirehti ja johdatti hänet palmun luo ja käski hänen laskeutua alas eläimestään. Ja kun autuas Maria istui siellä, hän katsoi ylös palmun lehvästöön ja näki sen täynnä hedelmiä ja sanoi Joosefille: "Toivoisin, että olisi mahdollista saada jotain tämän palmun hedelmistä." Ja Joosef sanoi hänelle: "Minä ihmettelen, että sanot näin, kun näet kuinka korkea palmu on; ja että ajattelet syödä sen hedelmiä. Ajattelen enemmän veden puutetta, koska nahkaleilit ovat nyt tyhjät, eikä meillä ole millä virkistää itseämme ja karjaamme."

Silloin Jeesus-lapsi, iloisin kasvoin, äitinsä helmassa leväten, sanoi palmulle: Oi puu, taivuta oksiasi ja virvoita äitiäni hedelmilläsi. Ja heti näiden sanojen kuultuaan palmu taivutti latvansa alas aivan siunatun Marian jalkoihin; ja he poimivat siitä hedelmiä, joilla he kaikki virkistyivät. Ja kun he olivat keränneet kaikki sen hedelmät, se pysyi kumarassa odottaen käskyä nousta Häneltä, joka oli käskenyt sen kumartua. Silloin Jeesus sanoi sille: Nouse, oi palmupuu, ja ole vahva ja ole puideni seuralainen, jotka ovat Isäni paratiisissa; ja avaa juuristasi maan sisään kätketty vesisuoni ja anna vesien virrata, jotta me tulisimme kylläisiksi sinusta. Ja se nousi heti, ja sen juuresta alkoi pulputa lähde, erittäin kirkasta, viileää ja kimaltelevaa vettä. Ja kun he näkivät vesilähteen, he iloitsivat suuresta ilosta ja olivat tyytyväisiä, he itse ja kaikki heidän karjansa ja eläimensä. Sen tähden he kiittivät Jumalaa.

Yllä olevassa tekstissä palmu antaa heille hedelmää ja puun luona näkyy myös puro. Nämä kaksi yksityiskohtaa vastaavat täsmälleen suuran 19:22–27 jakeita – tässä tapauksessa Jeesus oli jo syntynyt, kun Maria etsi turvaa puun alta, kun taas Koraanissa Maria itse asiassa synnytti puun alla. On tietysti mainittava, että Koraanin kertomus Marian lähdöstä erämaahan yksin ja paluusta Jeesus-lapsen kanssa on täysin ristiriidassa evankeliumien kertomuksen kanssa, jonka mukaan Jeesus syntyi Joosefin läsnä ollessa täpötäydessä Betlehemissä (Matt. 2:1–14, Luuk. 2:1–7). Tämä on sellainen asia, jonka jopa Pseudo-Matteuksen evankeliumin väärentäjät tiesivät, mutta jota Muhammed ei selvästikään tiennyt.

Toiseksi, kertomus Jeesuksen puhumisesta kehdosta asti (suura 19:28-33, 5:110) on peräisin arabian-/syyrialaiskielisestä lapsuusevankeliumista, jonka ajatellaan olevan myöhempi kokoomateos Tuomaan lapsuusevankeliumin, Jaakobin protoevankeliumin ja jo käsitellyn Pseudo-Matteuksen evankeliumin elementeistä.

Siinä Jeesus puhuu kehdosta asti, täsmälleen kuten suurassa 19:29 ja 5:110 kuvataan:

Arabialainen lapsuusevankeliumi
1 Seuraavan löydämme ylimmäisen papin Joosefin kirjasta, joka eli Kristuksen aikana. Jotkut sanovat hänen olevan Kaifas. Hän on sanonut Jeesuksen puhuneen, ja todellakin, maatessaan kehdossaan, sanoneen äidilleen Marialle: "Minä olen Jeesus, Jumalan Poika, Logos, jonka sinä synnytit, niin kuin enkeli Gabriel sinulle ilmoitti; ja Isäni on lähettänyt minut maailman pelastukseksi."

Lopuksi, Koraanin kertomus Jeesuksesta, joka loi savilintuja ja herätti ne eloon (suura 3:48-49, 5:110), on peräisin suoraan edellä mainitusta Tuomaan lapsuusevankeliumista, joka eri teksti kuin paremmin tunnettu Tuomaan evankeliumi – joka myös on gnostilainen apokryfiteksti – ja jonka uskotaan olevan peräisin 100-luvun lopulta.

Siinä kerrotaan tarina Jeesuksesta, joka muovaili lintuja savesta ja antoi niille elämän, aivan kuten hän tekee Koraanissa:

Tuomaan lapsuusevankeliumi
1 Tämä pieni Jeesus-lapsi leikki viisivuotiaana puron kahlaamopaikalla. Hän kokosi siellä virtaavat vedet lammikkoihin ja puhdisti ne heti ja käski niitä pelkästään sanallaan.
2 Ja tehtyään pehmeää savea hän muovasi siitä kaksitoista varpusta. Ja oli sapatti, kun hän teki nämä asiat (tai teki ne). Ja siellä oli myös monia muita pieniä lapsia, jotka leikkivät hänen kanssaan.
3 Ja eräs juutalainen, nähdessään, mitä Jeesus teki leikkiessään sapatinpäivänä, lähti heti pois ja kertoi isälleen Joosefille: "Katso, lapsesi on puron luona, ja hän on ottanut savea ja muovannut kaksitoista pientä lintua ja saastuttanut sapatinpäivän."
4 Ja Joosef tuli paikkaan ja näki sen ja huusi hänelle sanoen: "Miksi teet näitä sapattina, joita ei ole lupa tehdä?" Mutta Jeesus taputti käsiään yhteen ja huusi varpusille ja sanoi niille: "Menkää!" Ja varpuset lähtivät lentoon ja menivät pois siristellen.
5 Ja kun juutalaiset näkivät sen, he hämmästyivät ja menivät pois ja kertoivat päämiehilleen, mitä he olivat nähneet Jeesuksen tekevän.

Yllä olevat lainaukset osoittavat, että Koraaniin päässeet Jeesuksen lapsuudesta kertovat epäraamatulliset kertomukset juontavat juurensa pseudo-epigrafisisiin kirjoituksiin, jotka on väärennetty kauan ennen niiden kirjoittamista kuolleiden ihmisten nimiin. Näitä kirjoituksia ei ole koskaan hyväksytty minkään kristillisen valtavirran ryhmän toimesta arvovaltaisiksi tai inspiroiduiksi kirjoituksiksi. Nämä kirjoitukset sisältävät myös asioita, jotka muslimit hylkäävät, ja opettavat Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Poika, mikä tarkoittaa, että ne eivät todellakaan tarjoa todisteita aidosta "muslimi-Jeesuksesta".

Lisäksi tiedetään, miksi nämä lapsuusevankeliumit kirjoitettiin. Neljä evankeliumia, jotka kristityt ovat hyväksyneet, eivät kerro lähes mitään Jeesuksen Kristuksen elämästä syntymästään 12 vuoden ikään asti. Ainoa raamatullinen kertomus Jeesuksen lapsuudesta löytyy Luukkaan evankeliumista (Luuk. 2:41-52). Siksi ihmiset, jotka halusivat täyttää nämä aukot Jeesuksen elämäntarinassa, loivat näitä teoksia käyttäen sellaisten ihmisten nimiä, joita he eivät olleet koskaan tavanneet, opettaakseen mitä tahansa outoa oppia he sitten halusivatkaan opettaa.

Tässä erityisesti korostetut tarinat ovat yrityksiä saada Jeesus-lapsi näyttämään vähemmän ihmiseltä, mikä on ristiriidassa paitsi islamin sanoman myös Raamatun todistuksen kanssa, jonka mukaan Jeesus "varttui viisaudessa, iässä ja armossa" (Luuk. 2:52) ja kasvoi normaalina lapsena. Odotettuaan edelläkävijää, Johannes Kastajaa, julistamaan Jumalan valtakuntaa (Matt. 3:1-3 jne.), Jeesus aloitti palvelutyönsä noin 30-vuotiaana (Luuk. 3:23), ja silloin hän alkoi tehdä ihmeitä (Joh. 2:11). Siksi Hänen vanhempansa ovat yllättyneitä hänen käytöksestään Luukkaan 2:40-52 - kertomuksessa, missä ei olisi mitään järkeä, jos Jeesus olisi lapsena kävellyt ympäri Nasaretia ihmeitä tehden. Myöskään kohdissa, kuten Matteus 13:54-57 ja Markus 6:1-4, ei olisi järkeä, jos Jeesus olisi ollut tunnettu ihmeidentekijänä ennen palvelutyötään.

Johtopäätös

Sen sijaan, että Muhammed olisi vahvistanut evankeliumin, kuten hän väitti (suura 3:3-4, 5:46-47, 5:68 jne.), hän ei toistanut mitään, mitä Jeesus todellisuudessa opetti, vaan toisti Jeesusta Kristusta koskevia taruja, jotka levisivät hänen asuinalueellaan 7. vuosisadan Arabiassa.

1. jälkiteksti - Maria temppelissä

Koraani mainitsee myös Marian asuvan Jerusalemin temppelissä ja saavan siellä ihmeellisesti ruokaa:
Suura 3:37
Niin vastaanotti hänen Herransa hänet (Marian) suosiollisesti ja antoi hänen kasvaa ihanasti, uskoen hänet Sakarian huostaan; ja joka kerta kun Sakaria astui hänen luokseen pyhäkköön, havaitsi hän ruokaa hänen edessään ja sanoi: »Maria, mistä tämä tulee sinulle?» Hän vastasi: »Se tulee Jumalalta; Jumala huolehtii kenestä tahtoo, määrää panematta».
Tämä on peräisin varhaisesta apokryfitekstistä, jota kutsutaan Jaakobin protoevankeliumiksi, jossa Maria asuu temppelissä, pappi Sakarias hoitaa häntä ja enkelit ruokkivat häntä:
Jaakobin protoevankeliumi 8:1-3
1 Ja hänen vanhempansa istuutuivat ihmetellen ja ylistäen Herraa Jumalaa, koska lapsi ei ollut kääntynyt takaperin. Ja Maria oli Herran temppelissä kuin kyyhkynen, jota elätetään ja hän sai ruokaa enkelin kädestä.

2 Ja kun hän oli kaksitoista vuotta vanha, papit kokoontuivat sanoen: ’Katso, Mariasta on tullut kaksitoista vuotta vanha Herran temppelissä. Mitä me siis teemme hänelle, ettei hän saastuta Herran pyhäkköä?’ Ja he sanoivat ylipapille: ’Sinä vastaat Herran alttarista. Mene sinne ja rukoile häneen liittyen, ja mitä tahansa Herra sinulle paljastaa, se tehkäämme.’

3 Ja ylipappi otti alttarivaatteen kahdellatoista kellolla ja meni pyhistä pyhimpään ja rukoili häneen liittyen. Ja katso, Herran enkeli ilmestyi sanoen hänelle: ’Sakarias, Sakarias, mene ja kokoa yhteen ne kansasta, jotka ovat ilman vaimoa, ja tuokoon jokainen mies sauvan, ja kenelle Herra näyttää merkin, hänen vaimonsa hän tulee olemaan. Ja sanansaattajat menivät läpi kaiken Juudean maaseudun ja Herran torvi soi ja kaikki miehet juoksivat sinne.
Jaakobin protoevankeliumi 13:2
Ja Joosef nousi säkkivaatteesta ja kutsui Marian ja sanoi hänelle: ’Oi sinä, josta Jumala piti huolta, miksi olet tehnyt tämän? Sinä olet unohtanut Herran, sinun Jumalasi. Miksi olet nöyryyttänyt sielusi, sinä, jota ruokittiin pyhistä pyhimmässä ja otit vastaan ruokaa enkelin kädestä?’
Jaakobin protoevankeliumi 15:3
Ja pappi sanoi: ’Maria, miksi olet tehnyt tämän, ja miksi olet nöyryyttänyt sielusi ja unohtanut Herran, sinun Jumalasi, sinä, jota ruokittiin pyhistä pyhimmässä ja sait ruokaa enkelin kädestä ja kuulit virret ja tanssit Herran edessä, miksi olet tehnyt tämän?’

Syvempää pohdintaa Jaakobin protoevankeliumista - yhdestä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista väärennöksistä - löytyy tästä artikkelista.

Tämä kirjoitus on (muutomia pieniä muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista.

torstai 25. joulukuuta 2025

Muhammedin Jumalan nimen muuttaminen kumoaa islamin

 

Jumalan nimi Raamatussa

Koraanissa Muhammed väitti jatkuvasti jatkavansa Raamatun kirjoittajille annettua ilmestystä, ja saavansa ilmestyksensä samalta Jumalalta. Esimerkiksi:

Suura 3:3
Hän on ylhäältä antanut sinulle, Muhammed, Pyhä kirjan, joka on totuus, vahvistaakseen mitä on ollut ennen sitä; aikaisemmin Hän on lähettänyt Lain ja Evankeliumin

Raamatussa, jonka hän väitti vahvistavansa, Jumalan oikea nimi kuitenkin ilmoitetaan, ja sitä edustaa heprean sana "יְהֹוָה", joka on translitteroitu englanniksi konsonanttimuodossa kirjaimilla JHWH. Tämä on historiallisesti käännetty englanniksi muodossa "Jehovah", vaikka suositumpi nykyaikainen käännös on "Yahweh":

2. Mooses 3:13-15
13 Mooses sanoi Jumalalle: "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' mitä sanon heille?"
14 Jumala sanoi Moosekselle: "Olen se, joka olen." Hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."
15 Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra, isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut luoksenne. Tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

Yllä olevassa Jumala ilmoittaa ikuisen nimensä Moosekselle. Eikä se ole yleisnimitys sanalle "Jumala" hepreaksi tai millään muulla kielellä. Se olisi "Elohim" hepreaksi, "God" englanniksi ja niin edelleen. Sen sijaan se on erisnimi, jota käytetään yli 6 000 kertaa Vanhassa Testamentissa.

Tällä Jehova-nimellä on olennaisesti historiallinen perusta, koska se sisältyy monien Raamatun henkilöiden, myös monien profeettojen, nimiin.

Esimerkiksi:

  • Elia (אֵלִיָּהוּ) - "Minun Jumalani on Jehova" tai "Jehova on Jumala"
  • Jeremia (יִרְמְיָהוּ) - "Jehova korottaa" tai "Jehova kohottaa"
  • Jesaja (יְשַׁעְיָהוּ) - "Jehova on pelastus" tai "Jehovan pelastus"
  • Hiskia (חִזְקִיָּהוּ) - "Jehova vahvistaa" tai "Jehovan voima"
  • Abia (אֲבִיָּה) - "Isäni on Jehova" tai "Jehova on isäni"
  • Asarja (עֲזַרְיָה) - "Jehova on auttanut" tai "Jehova on auttajani"
  • Jojakin (יְהוֹיָכִין) - "Jehova vahvistaa" tai "Jehova vahventaa"
  • Tobia (טוֹבִיָּה) - "Jehova on hyvä" tai "Jehova on hyvyyteni"
  • Sakarja (זְכַרְיָה) - "Jehova muistaa" tai "Jehova on muistanut"
  • Sefanja (צְפַנְיָה) - "Jehova on kätkenyt" tai "Jehovan kätkemä"
  • Uria (אוּרִיָּה) - "Jehova on valoni" tai "Jehova on tuleni"
  • Obadja (עֹבַדְיָה) - "Jehovan palvelija" tai "Jehovan palvoja"
  • Nehemia (נְחֶמְיָה) - "Jehovan vahvistama" tai "Jehova on vahvistanut"
  • Joonatan (יְהוֹנָתָן) - "Jehova on antanut" tai "Jehovan lahja"
  • Joel (יוֹאֵל) - "Jehova on Jumala" tai "Jehova on Herra"
  • Josia (יֹאשִׁיָּהוּ) - "Jehova tukee" tai "Jehova parantaa"
  • Joosua (יְהוֹשֻׁעַ) - "Jehova on pelastus" tai "Jehova pelastaa"

  • Jopa yllä olevien nimien englanninkielisissä käännöksissä voi edelleen nähdä päätteen "Jah" (יָהּ) eli Jehova-nimen lyhenteen, jota Jumala käyttää Raamatussa yli 40 kertaa (Ps. 68:4, 2. Moos. 15:2, Jes. 12:2 jne.), ja perustan sanoille kuten "Hallelujah" (Ps. 104:35 [הַלְלוּיָהּ], Ilm. 19:1-6 [ἀλληλούΐα] jne.) monissa näistä nimistä.

    Ja yllä olevan luettelon viimeinen nimi, "Joosua", on kreikaksi translitteroituna Iēsous. Tämä kreikkalainen nimi on englanniksi "Jesus". Joten nimi "Jeesus" sisältää tämän Jumalan nimen ja tarkoittaa "Jehova pelastaa". Enkeli, joka kertoo Jeesuksen nimen Joosefille, viittaa tähän Uudessa Testamentissa:
    Matteus 1:21
    Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään."

    Uudessa Testamentissa on myös muita henkilöitä, joiden nimet ovat peräisin Jehova-nimestä, kuten "Johannes", joka on johdettu sanoista יְהוֹחָנָן, mikä tarkoittaa "Jehova on armollinen" tai "Jehova on laupias". Jumala antoi itse suoraan Johannes Kastajalle, samoin kuin myös Jeesukselle, oman Jehova-nimensä sisältävän nimen (Luuk. 1:13). Jeesus on kuitenkin tietenkin merkittävin esimerkki sekä kristinuskossa että islamissa.

    Täten Jumalan nimi on kristinuskossa sama sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, näkyvällä ja ilmeisellä tavalla. Sillä on selkeä ja varma historiallinen todistus.

    Jumalan nimi islamissa

    Vaikka Muhammed väittää jatkavansa Raamatun profeettojen linjaa, hän ei koskaan käytä Jumalasta nimeä Jehova missään Koraanin kohdassa eikä myöskään haditheissa. Sen sijaan hän käytti Jumalan erisnimenä yksinomaan arabiankielistä sanaa Allah (ﷲ), joka tarkoittaa "Jumala". Tässä mielessä se on geneerinen samassa merkityksessä kuin Elohim (hepreaksi) tai Theós (kreikaksi) on geneerinen.

    Erisnimen ”Allah” lisäksi Muhammed antoi Jumalalle 99 muuta ”nimeä”, jotka ovat pikemminkin titteleitä tai Jumalan ominaisuuksia kuvaavia ilmauksia. Jotkut muslimit ovat yrittäneet löytää näiden nimien joukosta sellaisen, joka merkitykseltään vastaisi nimeä Jehova, eli olennaisesti ilmaisua ”Olen se, joka olen”. Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä haemme. Se, että Jumalan pääasiallinen nimi alennettaisiin vain yhdeksi nimeksi 99 nimen joukossa ja korvattaisiin kokonaan täysin toisella termillä, osoittaisi silti, että Muhammed ei ymmärtänyt kyseisen nimen merkittävyyttä. Lisäksi, kun otetaan huomioon, että nimen kirjaimellinen merkitys kuvaa olennaista ja välttämätöntä piirrettä kaikissa teistisissä Jumala-käsityksissä, ei ole yllättävää, että se sisältyisi henkilön laatimaan 99 Jumalaa kuvaavan ilmauksen luetteloon — jälleen kerran huolimatta siitä, että hän olisi täysin tietämätön juuri tälle nimelle annetusta erityisestä merkityksestä.

    Johtopäätös

    Vanhassa Testamentissa Jumalan jumalallinen nimi ilmoitetaan ja sitä käytetään sen jälkeen tuhansia kertoja. Uudessa Testamentissa esitellään myös Jeesus Kristus ja Johannes Kastaja, jotka Jumala nimeää Raamatun kertomuksessa suoraan ja joiden nimiin sisältyy tuo jumalallinen nimi. Täten nimeen "Jehova" viitataan satoja kertoja myös Uudessa Testamentissa uusilla ja merkityksellisillä tavoilla. Sitä vastoin islamissa Jehova-nimi on täysin tuntematon, lukuunottamatta niitä kohtia, joissa Muhammed mainitsee kristinuskosta omaan uskontoonsa lisäämiään raamatullisia henkilöitä, joiden nimiin se sisältyy.

    Tämä kirjoitus on (muutomia siihen tekemiäni muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista. Kirjotuksessa siteeratut Raamatun jakeet ovat STLK:n vuoden 2017 käännöksestä.

    tiistai 23. joulukuuta 2025

    Koraanin täydellisen säilymisen kumoaminen

    Monilla muslimeilla on nykyään valtava usko Koraanin säilymiseen, ja he usein pitävät kiinni hyvin yksinkertaistetusta näkemyksestä, jonka mukaan teksti on välttynyt paitsi korruptoitumiselta, myös tekstivarianteilta. Tämä artikkeli osoittaa sekä tekstivarianttien ilmeisen todellisuuden että myös todisteet siitä, että Koraanissa oli Muhammedin aikana osia, jotka nyt puuttuvat tai joita on muutettu.

    Kiistat kanonisesta tekstistä

    Aluksi on huomattava, että Muhammed antoi listan neljästä miehestä, joita hän piti parhaimpina Koraanin resitoijinaan. Yksi näistä oli mies nimeltä Ubai bin-Kab:
    Sahih al-Bukhari 4999
    Kertonut Masriq:
    Abdullah bin Amr mainitsi Abdullah bin Masudin ja sanoi: "Tulen aina rakastamaan sitä miestä, sillä kuulin profeetan sanovan: "Ota (opi) Koraani neljältä: Abdullah bin Masudilta, Salimilta, Mu'adhilta ja Ubai bin Ka'bilta."

    Silti toinen kalifi Umar (586-644 jKr.) totesi, että Ubai resitoi eri Koraania kuin se, joka heillä oli tuolloin:

    Sahih al-Bukhari 5005
    Ibn Abbasin kertoma: 
    Umar sanoi: "Ubai oli meistä paras (Koraanin) resitoinnissa, mutta jätämme kuitenkin osan siitä, mitä hän resitoi." Ubai sanoo: "Minä olen ottanut sen Allahin lähettilään suusta, enkä jätä siitä mitään, olipa mikä tahansa."
    Tämä on kerrottu myös Sahih al-Bukharissa 4481.

    Useimmat muslimit väittävät nykyään, että Koraanin kokosi Zaid bin Thabit -niminen mies kolmannen kalifin Uthmanin (576-656 jKr.) alaisuudessa. Muhammad al-Bukharin (810-870 jKr.) 200 vuotta tapahtuman jälkeen keräämien kertomusten mukaan – mikä on merkittävää, sillä jotkut kriittiset tutkijat, kuten Stephen Shoemaker, sijoittavat Koraanin kokoamisen Abd al-Malikin (646-705 jKr.) aikaan ja väittävät, että Bukharin kertomukset ovat fiktiivisiä – Uthman määräsi muut Koraanin versiot tuhottaviksi (Sahih al-Bukhari 4986-87). Tämän väitetään tapahtuneen sen jälkeen, kun Zaid bin Thabit oli alun perin koonnut Koraanin ensimmäisen kalifin Abu Bakrin (573-634 jKr.) alaisuudessa.

    Kuitenkin, eräs toinenkaan mies, jonka Muhammad mainitsi Sahih al-Bukhari 4999:ssä yhtenä neljästä parhaasta Koraanin resitoijastaan, Abdullah bin Masud, ei pitänyt Zaid bin Thabitin kokoamasta versiosta, josta kaikki nykyaikaiset Koraanit ovat peräisin, ja kehotti ihmisiä säilyttämään vanhat koraanikopionsa sen sijaan, että he hyväksyisivät Zaidin resension:
    Jami at-Tirmidhi 3104
    Heidän erimielisyytensä tuotiin Uthmanin ratkaistavaksi, ja hän sanoi:
    "Kirjoittakaa se muodossa at-Tabūt, sillä se on ilmoitettu Qurayshin murteella." Az-Zuhri sanoi: "Ubaidullah bin Abdullah bin Utbah kertoi minulle, että Abdullah bin Masʿud ei pitänyt siitä, että Zaid bin Thabit kopioi mushafeja, ja hän sanoi: 'Oi te muslimit! Minut on jätetty pois Mushafin kirjoitus- ja koontityöstä, ja sitä valvoo mies, joka — kautta Allahin — silloin kun minä otin islamin vastaan, oli vielä epäuskoisen miehen lanteissa' — tarkoittaen Zaid bin Thabitiä. Ja tähän liittyen Abdullah bin Masʿud sanoi: 'Oi Irakin ihmiset! Pitäkää ne mushafit, jotka teillä on, ja kätkekää ne. Sillä Allah on sanonut: Ja kuka kätkee jotakin, hän tulee Tuomiopäivänä sen kanssa, mitä hän kätki (3:161). Niinpä kohdatkaa Allah mushafienne kanssa.'"

    Mushaf (mon. Musahif) tarkoittaa kirjoitettua Koraanin kappaletta. Eräs versio yllä olevasta kertomuksesta löytyy myös Sahih Muslim -teoksesta, hadithista nro 2462.

    Yllä olevan perusteella näyttää siltä, ​​että ainakin kaksi niistä neljästä henkilöstä, jotka Muhammed julisti parhaiksi Koraanin resitoijiksi, olivat eri mieltä Zaid bin Thabitin Uthmanin johdolla kokoamasta versiosta. Jos heidän omat versionsa olisivat olleet täysin samanlaisia kuin Zaidin versio, Zaidin version halveksunnassa ei olisi mitään järkeä. Näin ollen kaksi Muhammedin neljästä parhaasta Koraanin resitoijasta omasi Koraanin, joka poikkesi siitä, jota useimmat muslimit käyttävät nykyään

    Kadonneet kohdat ja luvut

    Kithab al-Masahif on kirja, jonka kirjoitti yhdeksännellä vuosisadalla Sunan Abi Dawudin kokoajan poika. Sunan Abi Dawud on yksi kuudesta kanonisesta hadith-kokoelmasta.

    Siinä Ibn Abi Dawud kirjoittaa seuraavasti Yamaman taistelusta (632 jKr.), joka johti siihen, että Abu Bakr päätti koota Koraanin. Tämän taistelun aikana monet huffazit – ne, jotka olivat opetelleet suuren osan Koraanista ulkoa – kuolivat, ja Ibn Abi Dawud toteaa, että Koraanissa oli kohtia, jotka tunnettiin vain kuolleiden keskuudessa, eikä niitä löydetty keneltäkään heidän jälkeensä:
    Ibn Abi Dawud - Kithab al-Masahif
    Zuhri kertoo: "Olemme kuulleet, että monia Koraanin kohtia ilmoitettiin, mutta ne, jotka olivat opetelleet ne ulkoa, kaatuivat Yanaman taisteluissa. Näitä kohtia ei ollut kirjoitettu muistiin, ja niiden tunteneiden kuoltua niitä ei enää tunnettu; eivätkä Abu Bakr, Umar tai Uthman olleet vielä keränneet Koraanin tekstejä. Näitä kadonneita kohtia ei löytynyt keneltäkään niiden kuoltua, jotka olivat opetelleet ne ulkoa."

    Ymmärtääkseni tämä oli yksi niistä syistä, jotka saivat heidät etsimään Koraania Abu Bakrin hallituskaudella ja jättämään sen lakanoille peläten, että myöhemmissä sotatoimissa kuolisi miehiä, jotka kantoivat mukanaan paljon Koraania, jonka he veisivät mukanaan hautaan kaatuessaan ja jota heidän kuoltuaan ei löydettäisi mistään muualta.

    Yllä mainittua katkelmaa tukevat Sahih al-Bukharin kertomukset 4679 ja 4986, joissa Yamaman taistelu mainitaan syynä siihen, että Abu Bakr ryhtyi kokoamaan Koraania.

    Seuraavaksi Sahih Muslimissa (nro 1050) kerrotaan, että yksi Muhammedin seuralaisista, Abu Musa al-Ashʿari, kokosi luokseen 300 taitavaa Koraanin resitoijaa. Hän varoitti heitä sydänten kovettumisesta ja kertoi, että Muhammedin aikana he resitoivat kahta Muhammedin julistamaa suuraa, joita ei enää ole nykyisessä Koraanissa.

    Tiedetään, että nämä kaksi lukua ovat kadonneet, koska Abu Musa antaa niistä joitakin jakeita, jotka hän muistaa, eivätkä ne ole osa Zaid bin Thabitin kokoamaa Koraania:
    Sahih Muslim 1050
    Meillä oli tapana resitoida suuraa, joka muistutti pituudeltaan ja ankaruudeltaan (suura) Bara'at'ia. Olen kuitenkin unohtanut sen lukuun ottamatta tätä, jonka muistan siitä: "Jos Aadamin pojalla olisi kaksi laaksoa täynnä rikkauksia, hän kaipaisi kolmatta laaksoa, eikä mikään täyttäisi Aadamin pojan vatsaa kuin tomu."

    Ja me resitoimme suuraa, joka muistutti yhtä Musabbihatin suuroista, ja olen unohtanut sen, mutta muistan (tämän osan) siitä: "Uskovaiset, miksi lupaatte sanoilla sellaista, mitä ette tee?" ja "se on kirjoitettu kaulaanne todistajaksi (teitä vastaan) ja teiltä kysyttäisiin siitä Ylösnousemuksen päivänä."

    Näin ollen kaksi Koraanin lukua, joita resitoitiin Muhammedin aikana Allahin lähettäminä, eivät enää ole olemassa. Luku, jonka Abu Musa sanoi muistuttavan ensimmäistä, on Bara'at, jota kutsutaan myös nimellä At-Tawbah, ja se on 129 jaetta pitkä.

    On huomattava, että toisen viitteen ensimmäinen osa siteeraa Koraanin jaetta 61:2, mutta viitteen jälkimmäistä osaa ei löydy lainkaan kyseisestä suurasta. Lisäksi Koraaniin perehtyneet tietävät, että Muhammed toistaa joitakin asioita kymmeniä kertoja. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että varhaiset lähteet todistavat kahden Koraanin luvun aidosti kadonneen, sillä niitä ei esiinny missään nykyisissä Koraanin versioissa.

    Seuraavaksi Sunan Ibn Mājahissa (nro 1944) Aisha kertoo, että Muhammedille ilmoitettuja jakeita ei ole enää Koraanissa, koska lammas söi ne:
    Sunan Ibn Majah 1944
    Kerrotaan, että 'Aisha sanoi:
    "Jae aikuisen kivittämisestä ja kymmenen kertaa imettämisestä ilmoitettiin, ja paperi oli minulla tyynyni alla. Kun Allahin lähettiläs kuoli, olimme huolissamme hänen kuolemastaan, ja kesy lammas tuli sisään ja söi sen."
    Joissakin edellä mainittuun viittaavissa jakeissa, jotka koskevat "aikuisen imetystä", opetettiin, että jos nainen imetti miestä kymmenen kertaa, heidän välisestä avioliitostaan tulisi laitton.

    Toinen kertomus vahvistaa sen tosiasian, että tämän käskyn muunneltua muotoa varmasti resitoitiin osana Koraania ennen Muhammedin kuolemaa:
    Sahih Muslim 1452a
    'A'isha (Allah olkoon häneen tyytyväinen) kertoi, että Pyhässä Koraanissa oli ilmoitettu, että kymmenen selvää imetystä tekee avioliitosta laittoman. Sitten se kumottiin (ja korvattiin) viidellä imetyksellä ja Allahin lähettiläs (ﷺ) kuoli. Ennen sitä se löytyi Pyhästä Koraanista (ja muslimit resitoivat sitä).

    Tämä on kerrottu myös teoksissa Sahih Muslim 1452b ja Sunan an-Nasai 3307.

    Kyseistä kohtaa ei ole missään nykyaikaisessa Koraanissa, vaikka se oli ilmoitettu osana Koraania. Siinä ilmoitettu sallitujen imetyskertojen alkuperäinen määrä kumottiin vähentämällä ne kymmenestä viiteen ja tätä muokattua muotoa sitten resitoitiin Muhammedin aikana.

    Lisäksi Sunan Ibn Mājah 1944 -teoksessa mainitun ”kivittämisjakeen” on muualla todistettu resitoidun osana Koraania, mutta se on sittemmin kadonnut:
    Sahih al-Bukhari 6830
    Allah lähetti Muhammadin totuuden kanssa ja ilmoitti hänelle Pyhän Kirjan, ja Allahin ilmoituksen joukossa oli Rajamin jae (joka käsittelee sellaisen naimisissa olevan henkilön (miehen ja naisen) kivittämistä, joka syyllistyy laittomaan sukupuoliyhteyteen), ja me resitoimme tämän jakeen ja ymmärsimme ja opettelimme sen ulkoa. Allahin lähettiläs (ﷺ) pani täytäntöön kivitysrangaistuksen, ja niin teimme mekin hänen jälkeensä. Pelkään, että pitkän ajan kuluttua joku sanoo: "Allahin nimeen, emme löydä Rajamin jaetta Allahin kirjasta", ja näin he eksyvät jättämällä velvollisuuden, jonka Allah on ilmoittanut. Ja Rajamin rangaistus on langetettava kenelle tahansa naimisissa olevalle henkilölle (miehelle ja naiselle), joka syyllistyy laittomaan sukupuoliyhteyteen, jos vaadittavat todisteet ovat saatavilla tai on olemassa hedelmöitys tai tunnustus.

    Ja sitten meillä oli tapana resitoida Allahin Kirjan jakeiden joukossa: "Oi ihmiset! Älkää väittäkö olevanne muiden kuin isienne jälkeläisiä, sillä on epäuskoa (kiittämättömyyttä) teidän puoleltanne väittää olevanne muiden kuin todellisen isänne jälkeläisiä."

    Tämä kerrotaan myös haditheissa Sahih al-Bukhari 6829, Sahih Muslim 1691a, Sunan Ibn Majah 2553, Sunan Abi Dawud 4418 ja Jami at-Tirmidhi 1432.

    Jaetta aviorikkojien kivittämisestä ei löydy nykyaikaisesta Koraanista. Huomaa myös, että Ibn Abbas mainitsee toisen kadonneen jakeen tämän hadithin toisessa osassa ("Älkää väittäkö olevanne muiden kuin isienne jälkeläisiä..."), jota ei löydy myöskään mistään nykyaikaisesta Koraanista.

    Tässä kohtaa on syytä huomata, että Umar jopa totesi, että jos hän ei olisi pelännyt, että ihmiset syyttäisivät häntä Koraaniin lisäämisestä, hän olisi itse kirjoittanut kivittämisjakeen Koraaniin, koska se oli kerran osa Koraania, ja kivittämistä harjoitettiin Muhammedin aikana ja sen jälkeen:

    Musnad Ahmad 197
    Abdur-Rahman bin Awf kertoi, että Umar bin al Khattab puhui ihmisille ja kuuli hänen sanovan:
    Jotkut ihmiset sanovat: mitä tämä kivittäminen on? Allahin kirjassa mainitaan ruoskiminen. Mutta Allahin lähettiläs (rauha hänelle) kivitti [avionrikkojia] ja me kivitimme [heitä] hänen jälkeensä. Jos jotkut ihmiset eivät sanoisi, että 'Umar lisäsi Allahin kirjaan jotain, mikä ei ole osa sitä, olisin kirjoittanut sen sellaisena kuin se ilmoitettiin.

    Tämä on kerrottu myös Musnad Ahmadissa 352.

    Lopuksi, Kitab Fada'il-al-Quranissa, jonka Abu Ubaid kirjoitti 800-luvulla, Ibn Umarin ja Aishan nimiin laitetaan kaksi mielenkiintoista sitaattia:

    Abu Ubaid - Kitab Fada'il-al-Quran
    [Ibn Umar sanoi]: "Älköön kukaan teistä sanoko: 'Olen oppinut koko Koraanin', sillä kuinka hän tietää, mikä se kokonaisuudessaan on, kun suuri osa siitä on kadonnut? Sanokaamme mieluummin: 'Olen oppinut sen, mitä siitä on jäljellä.'"
    [A'isha sanoi]: "Surat al-Ahzabia (33) lausuttiin profeetan aikaan kahdella sadalla jakeella, mutta kun Uthman kirjoitti koodeksit, hän ei pystynyt saamaan siitä enempää kuin mitä siinä on tänään [73 jaetta]."

    Huomaa, että Aisha mainitsee, että suurasta 33 on kadonnut noin 127 jaetta. Voisiko Ibn Abbasin Sahih al-Bukhari 6830:ssä mainitsema jae ("Älkää väittäkö olevanne muiden kuin isienne jälkeläisiä..."), joka näyttää muistuttavan kyseisen luvun tiettyjen osien (suura 33:4-5, 33:40) teemaa, olla yksi niistä?

    Joka tapauksessa molemmat sitaatit todistavat sen, että osa Koraanista on kadonnut. Silti yli tuhat vuotta myöhemmin elävät muslimiapologeetat vakuuttavat sekä muslimeille että ei-muslimeille, että, Koraani on säilynyt virheettömänä, vaikka nämä kertomukset selvästi todistavat, että näin ei ole.

    Mieti kumpi on todennäköisempää:
    • Varhaiset muslimit keksivät tarinoita siitä, kuinka heidän oma pyhä kirjansa on korruptoitunut
    • Vai, varhaiset muslimit tiesivät kaikki sen olevan korruptoitunut, ja tämän tosiasian kiistivät vasta satoja vuosia myöhemmin ihmiset, jotka halusivat noiden tosiasioiden katoavan
    Ei ole helppoa keksiä mitään järkevää syytä sille, miksi varhaiset muslimit olisivat keksineet virheitä omaan pyhään kirjaansa. Sen sijaan on hyvin helppoa ymmärtää, miksi myöhemmät muslimit olisivat halunneet vähätellä näitä virheitä tai kiistää niiden olemassaolon.

    Erillaiset arabialaiset Koraanit

    Koraanin suullisen resitaation, Qira'atin, variaatiot, joita kutsutaan kymmeneksi viralliseksi koulukunnaksi, juontavat juurensa Muhammedin aikaan (Sahih al-Bukhari 4991-92, Sahih Muslim 819a, 820a-b, 821a), ja kumoavat käsityksen, että Jumala on antanut ja säilyttänyt vain yhden arabiankielisen Koraanin, kuten muslimit usein uskovat.

    Useimpien muslimien nykyään käyttämä Koraanin versio on Hafs ibn Sulayman (706-796 jKr.) -nimisen miehen perinnettä, joka on Aasim ibn Abi al-Najud Qira'at -tekstin mukainen. Tämän perinteen lopullinen versio kanonisoitiin vuonna 1924 Kairossa, Egyptissä. Toiseksi suosituin Koraanin teksti, jota käytetään enimmäkseen Pohjois-Afrikassa, on Warsh-perinteessä, joka on Nafi al-Madani Qira'at -tekstin mukainen.

    Näissä kahdessa arabiankielisessä tekstissä on noin 5000 tekstivarianttia, jotka sisältävät joissakin jakeissa täysin eri sanoja. Kyse ei ole pelkästään diakriittisten merkkien eroista tai saman sanan erilaisista ääntämistavoista arabian eri murteissa. Joissakin tapauksissa sanat itsessään ovat erilaisia.

    Seuraavassa on joitakin esimerkkejä tästä, jotka on kerätty Robert Spencerin teoksesta The Critical Quran:

    Jae                 Hafs                                                           Warsh
    1:4               "Tuomiopäivän mestari"                             "Tuomiopäivän kuningas"
    2:10             "Koska he valehtelevat"                             "Koska he syyttävät valehtelusta"
    2:119           "Ja sinulta ei tulla kysymään"                    "Älä kysy"
    2:125           "Ota rukoushuoneeksi"                              "He ottivat rukoushuoneeksi"
    3:79             "Te opetatte kirjaa"                                    "Te tunnette kirjan"
    3:146           "Taisteli"                                                     "Kuoli"
    4:5               "Tueksi"                                                      "Arvokkaaksi"
    7:57             "Joka lähettää ilosanomaa tuovat tuulet"    "Joka lähettää tuulet sirottajina"
    18:36           "Parempi kuin tämä"                                   "Parempi kuin molemmat niistä"
    21:4             "Hän sanoi"                                                 "Sano"
    21:112         "Hän sanoi"                                                 "Sano"
    37:130         "Rauha olkoon Eliaalle"                              "Rauha olkoon Eliaan perheelle"
    43:24           "Hän sanoi"                                                 "Sano"
    46:25           "Ei voinut nähdä mitään"                             "Te ette voisi nähdä mitään"
    47:4             "Jotka ovat saaneet surmansa"                   "Jotka taistelivat"
    72:20           "Sano"                                                         "Hän sanoi"
    98:6             "Luodut olennot"                                          "Syyttömät"

    Edellä esitetty on vain osittainen vertailu kahden qirāʾatin välillä. Historiallisesti muslimimaailmassa on ollut käytössä kymmeniä muita (yli 30) qirāʾateja ainakin jossain määrin.

    Täten muslimien väite, jonka mukaan Koraani olisi jotenkin välttynyt kaikkien laajasti käytettyjen antiikin tekstien kohtalolta – eli tekstuaalisilta variaatioilta – on virheellinen, ja ne, jotka toistavat tällaista väitettä, osoittavat joko tietämättömyyttä tai petollisuutta.

    Johtopäätös

    Nykyisin olemassa oleva Koraanin teksti on kiistanalainen, ja varhaisten islamilaisten lähteiden mukaan alkuperäisestä Koraanista puuttuu osia. Vaikka Koraani koottiin yhden henkilön toimesta vain 23 vuoden aikana, se ei kuitenkaan ole säilynyt muuttumattomana, vaikka muslimit muuta väittävät.

    Tämä kirjoitus on (muutomia pieniä muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista.

    perjantai 28. marraskuuta 2025

    Idän ortodoksisuuden keisari Konstantinuksen palvonto

    Konstantinus Suuri

    Konstantinus I (272-337 jKr.) oli keisari ainakin osassa Rooman valtakuntaa vuosina 306-337 jKr., ja häntä ylistetään kristittyjen keskuudessa Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen koollekutsumisesta (325 jKr.). Tämä lyhyt biografinen kohta keskittyy kahteen tapahtumaan hänen elämässään:

    • Kuinka Konstantinus murhasi poikansa Crispuksen ja vaimonsa Faustan 
    • Konstantinuksen kasteeseen
    Alkaen hänen oman poikansa Crispuksen (touko-kesäkuu 326 jKr.) ja hänen vaimonsa Faustan (heinäkuu 326 jKr) murhista, kirjailija Michael Grant kirjoittaa:
    Constantine the Great - The Man and His Times, luku 6, s. 109

    Eutropius julisti, että Konstantinus oli vastuussa monista "ystäviensä" murhista, ja tämä oli erehtymättä totta. Hänen uhreistaan ​​oli pitkä lista. On turha yrittää puolustella tätä muinaisen sivilisaation valossa, jolla oli erilaiset ihanteet kuin meillä, ja niin edelleen, ja huomauttamalla, että myös muut johtajat, kuten Diocletianus ja erityisesti Licinius, olivat tehneet salamurhia. Sillä Constantinuksen käytös on anteeksiantamaton millään tasolla, ja se pilaa hänen maineensa. Koska hän oli ehdoton autokraatti, hän uskoi voivansa tappaa kenet tahansa.

    Constantine the Great - The Man and His Times, luku 6, s. 114

    Niinpä Konstantinus murhasi sekä vanhimman poikansa että vaimonsa. Aurelius Victorin Epitome oli varmasti oikeassa yhdistäessään nämä kaksi rikosta, ja nykyaikaiset kirjailijat, jotka pitävät niitä toisiinsa liittymättöminä, ovat väärässä. Vaikka pystymmekin, katsoessame niitä niin kylmäverisesti kuin pystymme, vaikeasti puolustamaan tai ainakin etsimään tekoisyitä jommallekummalle näistä kahdesta teloituksesta poliittis-kansallisiin syihin vedoten, on mahdotonta oikeuttaa niitä molempia. Ja itse asiassa kummallekaan ei todellisuudessa ole mitään oikeutusta. Voisi hyvinkin väittää, että ne ovat tyrannin tekoja, jonka tunteet olivat karanneet täysin käsistä.

    Huomaa, että molemmat murhat tapahtuivat kesällä 326 jKr., yli kymmenen vuotta Konstantinuksen Milviuksen sillan taistelussa väitetysti näkemän näyn jälkeen (312 jKr.), jossa hän väitti nähneensä näyn rististä ja piirtokirjoituksesta, jossa luki: "Tässä merkissä olet voittava". Koska nämä murhat tapahtuivat vuonna 326 jKr., tarkoittaa se sitä, että ne tapahtuivat Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, josta Konstantinusta ylistetään.

    On myös syytä huomata, että poikansa ja vaimonsa murhaamisen lisäksi, Konstantinus murhasi samana vuonna myös 11-vuotiaan Licinius II:n (315-326 jKr.), joka oli kilpailevan keisari Liciniuksen (265-325 jKr.) poika, ja myös Konstantinuksen omaa puoliveljenpoika.

    Grant kirjoittaa Konstantinuksen kasteesta:
    Constantine the Great - The Man and His Times, luku 11, s. 211

    Vuonna 337 jKr., aivan elämänsä loppupuolella, kun hän tiesi olevansa kuolemaisillaan, Konstantinus kävi ottamassa kasteen Nikomedian lähellä sijaitsevassa kylässä sen piispalta, joka oli nimeltään Eusebios (ei kirkkohistorioitsija Eusebios Kesarealainen). Ennen kastetta Konstantinuksen olisi teoriassa pitänyt viettää jonkin aikaa katekumeenina eli käännynnäisenä, jota opetettiin. Elviran synodi oli määrännyt tälle prosessille vähintään kaksi vuotta, mutta siitä epäilemättä luovuttiin Konstantinuksen hyväksi.
    Constantine the Great - The Man and His Times, luku 11, s. 213
    Ja niin Konstantinus riisui keisarillisen vallan purppuraisen viitan ja piispa Eusebios Nikomedeialainen kastoi hänet alasti (kuten tapana oli). Tämän jälkeen Konstantinus puki ylleen valkoisen vaatteen, jota kristityt käännynnäiset käyttivät viikon ajan kasteensa jälkeen.

    Katolilaiset alkoivat tuntea olonsa epämukavaksi Eusebios Nikomedialaisen – joka oli käytännössä areiolainen – kasteesta ja keksivät tarinan, jonka mukaan Rooman paavi Sylvester I kastoi hänet. Tämä tarina toistuu egyptiläisen obeliskin kaiverruksessa Piazza di San Lateranolla. Se, että tämä on täysin fiktiivinen tarina, on yksi Sylvesterin pitkän mutta hämärän paaviuden (314-35 jKr.) varmuuksista. Konstantinus oli ilmeisesti tavannut Sylvesterin, luultavasti useammin kuin kerran, ja oli rikastuttanut suuresti hänen Rooman kirkkoaan, mutta Sylvester ei kastanut häntä. Nikomedia ei ollut Sylvesterin hiippakunnassa, ja joka tapauksessa keisarin kasteen aikaan Sylvester oli ollut kuolleena jo kaksi vuotta.

    Merkittävää yllä olevassa on se, että Eusebios Nikomedialainen kastoi Konstantinuksen vuonna 337 jKr., vähän ennen hänen kuolemaansa, ja että myöhemmin keksittiin tarina, jossa paavi Sylvester I (285-335 jKr.) kastoi hänet Roomassa monta vuotta ennen hänen kuolemaansa. Tämä legenda johtuu teoksesta nimeltä Actus Silvestri, joka kertoo täysin fiktiivisen kertomuksen Konstantinuksen kasteesta ja jonka uskotaan olevan peräisin neljänneltä tai viidenneltä vuosisadalta.

    Sen tosiasian, että Konstantinus kastettiin Nikomediassa elämänsä loppupuolella, vahvistaa kirkkohistorioitsija Eusebios Kesarealainen (265-339 jKr.), joka tunsi Konstantinuksen henkilökohtaisesti ja kirjoitti teoksensa Konstantinus Suuren elämä vain muutama vuosi Konstantinuksen kuoleman jälkeen:

    Eusebios Kesarealainen (265-339 jKr.) - Konstantinus Suuren elämä, kirja 4

    61 Aluksi hän koki lievää ruumiillista huonovointisuutta, jota pian seurasi positiivinen sairaus. Tämän seurauksena hän kävi kotikaupunkinsa kuumissa kylpylöissä ja jatkoi sieltä äitinsä nimeä kantavaan kylpylään. Siellä hän vietti jonkin aikaa marttyyrien kirkossa ja esitti pyyntöjä ja rukouksia Jumalalle. Lopulta, vakuuttuneena siitä, että hänen elämänsä oli päättymässä, Konstantinuksesta tuntui, että hänen oli tullut aika etsiä puhdistusta hänen menneen elämänsä synneistä. Hän uskoi lujasti, että riippumatta siitä, mitä tahansa virheitä hän kuolevaisena ihmisenä olikaan tehnyt, hänen sielunsa puhdistuisi niistä mystisten sanojen ja kasteen terveellisten vesien vaikutuksesta.

    Näiden ajatusten vaikutuksen alaisena hän vuodatti rukouksensa ja tunnustuksensa Jumalalle polvistuen jalkakäytävälle itse kirkossa, jossa hän myös nyt ensimmäistä kertaa vastaanotti kätten päällepanemisen rukouksen kera. Tämän jälkeen hän eteni aina Nikomedian esikaupunkeihin asti ja siellä, kutsuttuaan piispat luokseen, puhui heille seuraavin sanoin.

    Tämän vahvistaa edelleen myöhempi kirkkohistorioitsija Sozomenos (400-450 jKr.), joka kirjoittaa Konstantinuksen elämän lopusta: "Hänen sairautensa kuitenkin paheni, ja hän meni Nikomediaan ja hänet vihittiin pyhään kasteeseen yhdessä tuon kaupungin esikaupungeista" (Sozomenos - Kirkkohistoria, kirja 2, luku 34).

    Tämä on kirjattu myös Hieronymuksen (347-420 jKr.) Chroniconiin:
    Hieronymus (347-420 jKr.) - Chronicon

    279. olympiadi: Konstantinus, jonka Eusebios Nikomedialainen kastoi aivan hänen elämänsä loppupuolella, lankeaa Areioksen dogmiin, ja siitä ajasta tähän päivään asti on seurannut kirkkojen valtausta ja eripuraa koko maailmassa. [337 jKr.]

    Nikomedian piispa oli Eusebios, joka, kuten Hieronymus ja Michael Grant mainitsevat, näytti olevan areiolainen, joka puolusti Areiosta ja tunnusti uskovansa hänen oppiinsa:

    Catholic Encyclopedia - Eusebius of Nicomedia 
    Kun Areios tuomittiin Aleksandriassa tuon istuimen piispan, Aleksanterin, toimesta, hän hakeutui turvaan Kesareaan, missä kuuluisa apologisti ja historioitsija Eusebios otti hänet hyvin vastaan. Areios kirjoitti Eusebios Nikomedialaiselle pyytääkseen häneltä tukea. Kirje on säilynyt. Siinä tuo harhaoppinen selittää näkemyksensä riittävän selvästi ja vetoaa kirjeenvaihtajaansa "lukianoslaisena toverina". Eusebios asettui ryhmän johtoon ja kirjoitti useita kirjeitä Areioksen tueksi. Yksi kirje on säilynyt ja se on osoitettu Tyroksen piispalle Pauliniusille. Siitä opimme, mikä Eusebioksen oppi oli tuolloin: hän sanoo, että Poika "ei ole generoitunut Isän substanssista", vaan Hän on "luonnoltaan ja voimaltaan erilainen"; Hänet luotiin, eikä tämä ole ristiriidassa hänen Poikana olonsa kanssa, sillä jumalattomia kutsutaan Jumalan pojiksi (Jes. 1:2; 5. Moos. 32:18), ja niin jopa kastepisaroita (Job 38:28); Hänet synnytti Jumalan vapaa tahto. Tämä on puhdasta areiolaisuuta, lainattu Arieoksen itsensä kirjeistä ja mahdollisesti täsmällisempää kuin Pyhän Lukianoksen oppi.

    Eusebios Nikomedialainen oli elämänsä loppuun asti areiolaisen liikkeen johtaja ja osallistui synodiin, jossa tuomittiin Athanasios (296-373 jKr.), joka oli yksi Kristuksen Jumaluuden tärkeimmistä puolustajista tuona aikana:

    Dictionary of Christian Biographies, by Henry Wace - Eusebius of Nicomedia

    Vuonna 340 eusebiolaiset pitivät Antiokiassa synodin, jossa Athanasios tuomittiin jälleen kerran. Toukokuussa 341 kirkolliskokous kehittyi kuuluisaksi Enkaeniin kirkolliskokoukseksi, joka myös pidettiin Antiokiassa. Tässä kokouksessa, jossa joko Eusebios tai Antiokian Placetus toimi puheenjohtajana, Konstantiuksen suostumuksella ja läsnä ollessa hyväksyttiin useita kaanoneja, joita myöhemmät ekumeeniset kirkolliskokoukset pitävät arvovaltaisina. Sokrates ja Sozomenos sekoittavat ja identifioivat nämä kaksi kirkolliskokousta.

    Athanasioksen pitkän maanpaon aiheuttama julma epäoikeudenmukaisuus luetaan avoimesti Eusebioksen ansioksi, koska hän oli sen pääasiallinen alkuunpanija ja jatkuva yllyttäjä. Viimeinen asia, jonka Sokrates kertoo meille Eusebioksesta, on kuitenkin se, että hän vetosi Antiokian kirkolliskokouksesta Juliukseen, Rooman pispaan, jotta tämä antaisi täsmällisen tuomion Athanasioksesta, mutta ennen kuin Juliuksen tuomio saavutti hänet, "heti kirkolliskokouksen hajottua hänen henkensä poistui hänen ruumiistaan, ja niin hän kuoli" vuonna 342 jKr.

     Joten, yllä olevien tietojen valossa, nämä kaksi tosiasiaa on selviä:

    • Konstantinus tappoi monia ihmisiä, jopa käänyttyään "kristityksi", mukaan lukien oman poikansa ja vaimonsa
    • Konstantinus kastettiin vasta elämänsä loppupuolella piispan toimesta, joka oli todennäköisesti areiolainen tai ainakin areiolaisen liikkeen pääjohtaja
    Idän ortodoksisuuden Konstantinuksen palvonta

    Edellä mainituista historiallisista tosiasioista huolimatta, idän ortodoksinen kirkko ylistää runsaasti Konstantinusta ja hänen äitiään Helenaa käyttäen heistä nimitystä "pyhät apostolien vertaiset keisari Konstantinus ja hänen äitinsä Helena" (The Service Books of the Orthodox Church, St. Tikhon's Seminary Press, liite VI, 21. toukokuuta).

    Idän ortodoksinen kirkko laulaa myös hymniä nimeltä The Akathist to Saints Constantine and Helen, jonka säkeistöissä ylistetään Konstantinusta ja hänen äitiään vuorotellen.

    Akatististoksessa Konstantinusta kutsutaan "kunnialtaan Kristuksen ja apostolien vertaiseksi" (säestö 3), "pyhien isien lukumäärää vastaavaksi" (säestö 3), "meidän sinua kunnioittavien vapauttajaksi" (säestö 3), "Herran apostoliksi" (säestö 5), "jumalalliseksi ravinnoksemme" (säestö 5),  häneksi "jonka kautta kuninkaille annetaan vaurautta" (säestö 5), "Kristuksen tulisimmaksi seuraajaksi" (säestö 7), "enkelien ihmeeksi" (säestö 9), "leveäksi jättiläiseksi, joka mittaa taivaita" (säestö 9), "universaaliksi Atlakseksi, joka kannattelee maata" (säestö 9), "maailman jumalalliseksi valoksi" (säestö 11), "suojelijaksi jopa kuoleman hetkellä" (säestö 11) ja "armottomalta tuomiolta vapauttajaksi" (säestö 11).

    Yllä kuvailtu keisarinpalvonta olisi tasoltaan täysin sopimatonta kohdistuessaan kehen tahansa ihmiselle, vaikka tämä ihminen olisi hyveellinen ja eläisi esimerkillistä elämää. Vielä pahempaa on kuitenkin se, että tässä on kyse moraalittomasta, murhanhimoisesta keisarista, joka jatkoi tappamista jopa kristinuskoon kääntymisen jälkeen ja ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen koollekutsumisen jälkeen. Konstantinus näytti myös sietävän roomalaisen pakanuuden yhdistämistä itseensä, kuten huomaamme Konstantinuksen riumukaaresta, joka vihittiin käyttöön Roomassa vuonna 315 jKr. – kolme vuotta Konstantinuksen oletetun näyn jälkeen – siihen kaiverretut roomalaiset jumalat Apollon, Diana, Herkules, Silvanus, Sol ja Luna ovat näkyvästi esillä. Se on edelleen pystyssä, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että Konstantinus ei koskaan poistattanut sitä eikä hävittänyt väärien jumalien kuvia muistomerkistä, joka on omistettu hänelle ja hänen voitolleen Milviuksen sillan taistelussa.

    Mielenkiintoista kyllä, akatistos ylistää Konstantinusta näillä sanoilla "sinä, jonka Sylvester kastoi Roomassa", mikä heijastaa Actus Silvestrin esittämää valheellista kertomusta, jossa historiaa kirjoitetaan uudelleen siirtämällä Konstantinuksen kaste noin 1 600 kilometrin päähän Nikomediasta – missä hänet todellisuudessa kastettiin – Roomaan.

    Idän ortodoksinen kirkko toistaa siis erheellisesti Konstantinuksen kasteesta kertovaa legendaa, jonka tiedetään olevan väärennetty ja joka on ristiriidassa koko historian kanssa, samalla kun se palvoo Konstantinusta kuin epäjumalaa ja julistaa hänet ja hänen äitinsä "apostolien vertaisiksi" liturgisissa kirjoissaan.

    Johtopäätös

    Konstantinus Suuri oli moraaliton Rooman keisari, joka mahdollisesti kääntyi kristinuskoon. Piispa, joka näyttää olevan areiolainen, kastoi hänet vähän ennen hänen kuolemaansa. Hän ei ansaitse lähes mitään siitä suoraan sanoen epäjumalanpalvontaa muistuttavasta ylistyksestä, jolla idän ortodoksit häntä ylistävät.

    1. jälkiteksti  - Roomalaiskatolisuus

    Actus Silvestri inspiroi myös toisen väärennetyn teoksen nimeltä Konstantinuksen lahjakirje, jota keskiajan paavit käyttivät laajasti lisätäkseen ja perustellakseen paaviuden maallista valtaa (Dictatus Papae, 1075 jKr. jne.). Se kertoo pitkän ajan jälkeen uudelleen valheellisen tarinan, jossa paavi Sylvester I kastaa Konstantinuksen Roomassa:
    Konstantinuksen lahjakirje
    Ja niin, ensimmäisenä päivänä pyhän kasteen mysteerin vastaanottamisen jälkeen ja sen jälkeen, kun ruumiini oli parantunut spitaalin aiheuttamasta kurjuudesta, ymmärsin, ettei ole muuta Jumalaa kuin Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jota siunatuin paavi Sylvester saarnaa; kolminaisuus yhdessä, ykseys kolmessa.
    Täten väärennetty teos, Actus Sylvistri, on johdattanut harhaan sekä roomalaiskatolisen kirkon että idän ortodoksisen kirkon.

    Tämä kirjoitus (muutomia pieniä muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista.

    maanantai 17. marraskuuta 2025

    Koraani sekoittaa Marian ja Mirjamin

    Raamatullinen konteksti

    Ennen kuin tarkastelemme, mitä Koraani sanoo Jeesuksen äidistä Mariasta ja Mooseksen sisaresta Mirjamista, on hyödyllistä tarkastella, mitä Raamattu sanoo kyseisistä henkilöistä.

    Vanhassa Testamentissa Amram on Mooseksen, Mirjamin ja Aaronin isä (2. Moos. 6:20, 15:20). Hän on sivuhenkilö, jonka elämästä emme tiedä juuri mitään. Hän on kuuluisa vain siitä, että hän oli Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin isä, joilla kullakin oli merkittävä rooli 2. Mooseksen kirjassa.

    Uudessa Testamentissa Jeesuksen äiti Maria polveutuu Juudasta (Luuk. 3:26, Hepr. 7:14). Hänellä on serkku nimeltä Elisabet (Luuk. 1:36). Elisabetin aviomies on pappi nimeltä Sakarias. Heidän poikansa on Johannes Kastaja (Luuk. 1).

    Koraanin sekoitus

    Seuraavassa Koraanin 19. Suuran kohdassa Maria palaa aavikolta Jeesuksen kanssa perheensä luo synnytettyään Jeesuksen:

    Suura 19:27-28

    27 Sitten hän palasi kansansa luokse kantaen lastaan. He huudahtivat: »Oi Maria, totisesti sinä olet tehnyt sangen pahasti.
    28 Oi Aaronin sisar, sinun isäsi ei ollut kelvoton mies eikä äitisi huono nainen.»

    Huomaa, että Jeesuksen äitiä Mariaa kutsutaan "Aaronin sisareksi". Raamatusta tai kymmenistätuhansista Muhammedia edeltäneistä varhaiskristillisistä kirjoituksista – joissa Mariaa, Jeesuksen äitiä, käsitellään tuhansia kertoja – ei löydy mitään todisteita siitä, että Jeesuksen äidillä Marialla olisi ollut veli nimeltä "Aaron" tai että häntä olisi koskaan kutsuttu "Aaronin sisareksi".

    Kuten kuitenkin edellä mainittiin, Raamatussa on hyvin kuuluisa "Maria", jolla on veli nimeltä "Aaron" – Mooseksen sisar ja Amramin tytär. Englanniksi kutsumme tätä Mariaa "Miriamiksi", vaikka monissa kielissä se on sama nimi. Arabia on yksi kielistä, joissa nimet ovat identtiset (Maryam), ja koska Muhammed hädin tuskin tiesi mitään Raamatusta, hän sekoitti heidät.

    Tämä käy selvemmäksi, kun tarkastelemme tätä 3. Suuran kohtaa:

    Suura 3:33-39 
    33 Katso, Jumala on yli kaikkien kansojen valinnut Aadamin ja Nooan, Aabrahamin suvun ja Imraanin suvun
    34 toinen toisensa jälkeläisinä, koska toinen polveutuu toisesta. Jumala on kuuleva, tietävä.
    35 Entä kun Imraanin vaimo sanoi: »Herra, minä olen Sinulle luvannut ja kokonaan pyhittänyt, minkä kohdussani kannan; ota se siis vastaan minulta. Sinä olet totisesti kuuleva, tietävä».
    36 Ja kun hän oli synnyttänyt, sanoi hän: »Herra, katso, olen synnyttänyt tyttölapsen» - ja Jumalahan tiesi parhaiten, minkä hän oli synnyttänyt, sillä miespuolinen ei ole sama kuin naispuolinen lapsi - »ja olen antanut hänelle nimen Maria ja minä asetan hänet ja hänen jälkeläisensä Sinun suojelukseesi, varjele heitä kirotulta Saatanalta».
    37 Niin vastaanotti hänen Herransa hänet (Marian) suosiollisesti ja antoi hänen kasvaa ihanasti, uskoen hänet Sakarian huostaan; ja joka kerta kun Sakaria astui hänen luokseen pyhäkköön, havaitsi hän ruokaa hänen edessään ja sanoi: »Maria, mistä tämä tulee sinulle?» Hän vastasi: »Se tulee Jumalalta; Jumala huolehtii kenestä tahtoo, määrää panematta».
    38 Siellä rukoili Sakaria Herraansa. Hän sanoi: »Herra, suo armostasi minulle siunattu perillinen! Sinä totisesti kuulet rukouksen.»
    39 ja niin huusivat enkelit hänelle sinne, missä hän seisoi pyhäkössä rukoilemassa: »Jumala iloksesi ilmoittaa sinulle (syntyvän) Johanneksen, josta tulee Jumalan totisen sanan vahvistaja, suuri, pidättyväinen ja vanhurskas profeetta».
    Tässä Jeesuksen äiti Maria kuvaillaan Imranin – joka Amranin arabiankielinen versio – tyttäreksi, ja hänet annetaan Sakariaalle, Johannes Kastajan isälle. Vaikka Johannes Kastaja ja Sakarias ovat varmasti Marian raamatullisia aikalaisia, raamatullisesta ja historiallisesta aineistosta ei löydy yhtään mainintaa "Imran"-nimisen henkilön suhteesta Mariaan, Jeesuksen äitiin. Itse asiassa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien Jeesuksen Kristuksen sukuluettelot osoittavat, että Marian isän nimi oli "Heli", ja jotkut perimätiedot kutsuvat häntä "Joakimiksi".

    Sen sijaan Raamatussa kuuluisa "Maria", joka oli "Imramin" tytär, oli Aaronin ja Mooseksen sisar Maria, joka eli 1 500 vuotta ennen Jeesuksen äiti Mariaa, Sakariasta ja Johannes Kastajaa. Muhammed kiistatta sekoitti nämä kaksi Mariaa.

    Tämä virhe toistetaan Suurassa 66:
    Suura 66:12

    Esikuvaksi tehtiin myös Maria, Imraanin tytär, joka säilytti puhtautensa ja jonka Me täytimme hengellämme. Hän uskoi Herran ja Hänen Pyhän kirjansa sanoihin, sillä hän kuului nöyrien joukkoon.

    Mariaa kutsutaan myös "Imranin tyttäreksi" Sahih al-Bukharin teoksissa 3411, 3432-34, 3769, 5418, Sahih Muslimin teoksissa 2431, 2527c ja Jami at-Tirmidhin teoksissa 1834.

    Muhammedin vastaus

    Yksi Muhammadin seuralaisista kysyi tästä aiheesta Muhammedilta hänen eläessään, johon hän vastasi:
    Sahih Muslim 2135

    Mughira b. Shu'ba kertoi:
    Kun tulin Najraniin, he (Najranin kristityt) kysyivät minulta: Luitko Koraanista "Oi Harunin sisar" (eli Hadrat Maryam), vaikka Mooses syntyi paljon ennen Jeesusta. Kun palasin Allahin lähettilään (ﷺ) luokse, kysyin häneltä siitä, jolloin hän sanoi: (Vanhan ajan ihmiset) antoivat (ihmisilleen) nimiä apostolien ja heitä edeltäneiden hurskaiden henkilöiden nimien mukaan.

    Ensinnäkin on ymmärrettävä, että tämä on muslimien kanoninen vastaus tähän Koraanin virheeseen. Kukaan muu ei voi antaa mitään muuta selitystä, koska se olisi Muhammedin sanoja vastaan ​​väittämistä ja erilaisen tai Muhammedin "täydellistä" vastausta "paremman" vastauksen esittämistä.

    Mitä Muhammed sitten sanoo? Hän sanoo, että pohjimmiltaan Jeesuksen äidillä Marialla, hänen isällään ja veljellään – josta ei ole edes olemassa Raamatun merkintöjä – oli samat nimet kuin Mooseksen perheellä, mikä oli tuolloin yleinen käytäntö.

    Muhammed ja nykyajan muslimit odottavat siis ei-muslimien uskovan, että se tosiasia, että Jeesuksen äitiä Mariaa kutsuttiin "Aaronin sisareksi" ja että hänen isänsä oli "Imran", jäi jotenkin kokonaan pois Raamatun ja historian tiedoista, kunnes Muhammed kirjoitti Koraanin, jossa on jo eri Aaron, josta puhutaan näkyvästi (Aaron mainitaan Koraanissa noin 20 kertaa), jolla sattui olemaan myös sisar nimeltä Mirjam, jota ei kuitenkaan mainita Koraanissa ollenkaan. Mutta ei - tämä Aaron ei muslimien mukaan ole se Aaron, josta puhutaan Jeesuksen äidin Marian yhteydessä. Sen sijaan "Aaron" ja "Imram", jotka mainitaan suoraan Marian yhteydessä, ikään kuin he olisivat kuuluisia ja meidän pitäisi tietää heistä, ovat todellisuudessa kaksi satunnaista, merkityksetöntä henkilöä, joita ei ole mainittu missään historian tutkimuksessa ennen islamia, mutta joilla kuitenkin sattui olemaan täsmälleen samat nimet kuin kuuluisilla Raamatun henkilöillä, jotka liittyvät toiseen Mariaan (Mirjamiin).

    Johtopäätös

    Muhammed hämmentyi ja teki virheen, jonka saattoi tehdä vain joku, joka tunsi Raamatun todella huonosti – mikä sopii hänen profiiliinsa. Hän tunsi parhaimmillaankin vain suullisesti muutamia Vanhan Testamentin tärkeimpiä Raamatun kertomuksia. Hän ei ollut Jumalan lähettämä profeetta, vaan vallananastaja, joka pyrki kerämään itselleen suosiota esiintymällä Raamatun profeettojen seuraajana, vaikka hän ei tiennyt näistä juuri mitään – kuten tämä virhe osoittaa.

    Muhammed teki samanlaisen virheen myös Saulin ja Gideonin kanssa, kuten tässä artikkelissa todistetaan.

    Tämä artikkeli on (muutomia siihen tekemiäni muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista.

    sunnuntai 16. marraskuuta 2025

    Koraani sekoittaa Saulin ja Gideonin

    Koraanissa Muhammed kertoo tarinan Saulista ja Daavidista, jotka taistelivat filistealaisia ​​vastaan, ja siitä, kuinka Daavid tappoi Goljatin:

    Suura 2:249-251

    249 Kun nyt Saul lähti liikkeelle sotajoukkojensa kera, sanoi hän: »Jumala on totisesti koetteleva teitä joelle tultuanne; se, joka juo siitä, ei kuulu minun miehiini (niihin kuuluu se, joka ei maista siitä yhtään) - paitsi se, joka ainoastaan ottaa kulauksen kämmenellään.» ja niin joivat he siitä paitsi muutamat harvat. Ja kun hän ja hänen uskonveljensä olivat kulkeneet puron yli, sanoivat he: »Tänään meillä ei ole voimia Goljatia ja hänen joukkojaan vastaan», mutta ne, jotka uskoivat kohtaavansa Jumalan, huudahtivat: »Kuinka usein onkaan pieni joukko Jumalan avulla voittanut suuren sotaväen!» Onhan Jumala kestävien kanssa.

    250 Kun he hyökkäsivät Goljatia ja hänen sotajoukkojaan vastaan, he huusivat: »Herra, suo meille lujuutta, vahvista askeleemme ja auta meidät saamaan voitto uskottomasta kansasta!»

    251 Ja Jumalan sallimuksesta he ajoivat heidät pakoon; David surmasi Goljatin, ja Jumala antoi hänelle kuninkuuden ja viisauden ja opetti häntä tahtonsa mukaan. Jollei Jumala masentaisi ihmisiä toistensa kautta, niin olisi maa sekasorron tilassa, mutta Jumala on koko luomakunnan Hyväntekijä.

    Yllä, jakeessa 249, Muhammed kertoo tarinan, jota ei mainita missään niistä Raamatun kohdissa, jotka kertovat, kuinka Saul ja Daavid taistelivat filistealaisia, ja kuinka Daavid tappoi Goljatin. Raamatussa heidän taistelustaan Goljatia ja filistealaisia ​​vastaan ​​kerrotaan 1. Samuelin kirjan luvussa 17, eikä kyseisessä luvussa, eikä koko 1. Samuelin kirjassa, mainita mitään tällaista jokikoettelemusta.

    Raamattuun perehtyneet kuitenkin tunnistavat, että jakeessa 249 kuvattu tapahtuma todellakin löytyy Raamatusta, mutta se löytyy Tuomarien kirjasta, ja tapahtui noin 200 vuotta ennen kuin Daavid ja Saul taistelivat filistealaisia ​​vastaan:
    Tuomarien kirja 7:1-7 
    1 Varhain seuraavana aamuna Jerubbaal, se on Gideon, sekä kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, leiriytyi Harodin lähteelle. Midianilaisten leiri taas oli siitä, Mooren kukkulasta, pohjoiseen tasangolla.
    2 Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä antaakseni Midianin heidän käsiinsä. Muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: 'Oma käteni vapautti minut.'
    3 Julista siis kansan kuullen näin: 'Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin ja väistyköön Gileadin vuorilta.'" Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksi tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi.
    4 Herra sanoi Gideonille: "Vielä on väkeä liian paljon. Vie heidät alas veden ääreen, niin minä tutkin heidät siellä sinulle. Se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä lähteköön kanssasi', se lähteköön kanssasi. Mutta kukaan, josta minä sinulle sanon: 'Tämä älköön lähtekö kanssasi', älköön lähtekö."
    5 Hän vei väen alas veden ääreen. Herra sanoi Gideonille: "Aseta erikseen jokainen, joka latkii vettä kielellään, niin kuin koira latkii, ja samoin jokainen, joka laskeutuu polvilleen juomaan."
    6 Niiden luku, jotka latkivat kädestä suuhunsa, oli kolmesataa miestä. Kaikki muu väki oli laskeutunut polvilleen juomaan vettä.
    7 Herra sanoi Gideonille: "Niillä kolmellasadalla miehellä, jotka latkivat, vapautan teidät ja annan Midianin käsiisi. Kaikki muu väki menköön kukin kotiinsa."

    Yllä Herra harventaa Gideonin armeijaa, jotta he ymmärtäisivät olevansa voitokkaita, eivät oman voimansa, vaan Herran avulla. Ja Herra käyttää heidän vedenjuontitapaansa suodattimena, jonka avulla hän kertoo Gideonille, ketkä hänen tulee pitää mukanaan - täsmälleen kuten suurassa 2:249 nähtiin.

    Huomioi myös hetki, miten tarina on vääristelty 2. Suurassa. Siinä Saul kertoo miehilleen, mikä koe on, ennen kuin he itse asiassa suorittavat sen, missä ei ole mitään järkeä. Raamatun kertomuksessa Herra kertoo Gideonille kokeen, ja sitten Gideon tarkkailee, mitä hänen miehensä tekevät. Siinä on järkeä. Muhammed vääristää koko kertomuksen ja muuttaa sen järjettömäksi tarinaksi, josta puuttuu konteksti. Hän sekoittaa henkilöitä ja tapahtumia ja fuusioi kahdesta erillisestä Raamatun kertomuksesta yhden uuden kertomuksen. 

    Johtopäätös

    Muhammed yritti kertoa Raamatun kertomuksen, mutta sekoitti kaksi erillistä kertomusta, joiden tapahtumien välillä on noin 200 vuotta. Tämä muistuttaa siitä, miten hän sekoitti Jeesuksen äidin Marian ja Mooseksen sisaren Mirjamin, kuten tässä artikkelissa todistetaan.

    Nämä ovat virheitä, jotka osoittavat, että hän tunsi Raamatun parhaimmillaankin vain suullisesti, ja tästä syystä hän vääristää uskomattoman paljon sen kronologiaa yhdistelemällä henkilöitä ja tapahtumia, jotka todellisuudessa olivat satojen vuosien päässä toisistaan.

    Tämä kirjoitus on (muutomia siihen tekemiäni muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista. Kirjotuksessa siteeratut Raamatun jakeet ovat STLK:n vuoden 2017 käännöksestä.

    torstai 13. marraskuuta 2025

    Ortodoksisuuden ristiriidat - Kyrillos Lukaris

    Kyrillos Lukaris

    Kyrillos Lukaris (1572-1638 jKr.) oli Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka eri ajanjaksoina vuosina 1612-1638 jKr. Hänen julkaistut kirjeensä sekä hänen nimellään julkaistu uskontunnustus osoittavat, että hän oli kalvinisti, joka hylkäsi täysin ortodoksisen uskon sellaisena kuin nykyaikainen ortodoksinen kirkko sen tunnustaa.

    Tässä on esimerkki:
    Kyrillos Lukariksen uskontunnustus (1629 jKr.)

    Me uskomme, että ihminen vanhurskautetaan uskosta eikä teoista. Mutta kun sanomme uskosta, me ymmärrämme uskon kohteen tai vasteen, joka on Kristuksen vanhurskaus; johonka usko ikään kuin kädellään tarttuu ja soveltaa meihin pelastukseksemme. Tämän me sanomme ilman että väheksymme hyviä tekoja, sillä totuus itse opettaa, ettei tekoja pidä laiminlyödä, ja että ne ovat välttämättömiä keinoja todistaa uskostamme ja vahvistaa kutsumuksemme. Mutta että teot olisivat riittäviä pelastukseen, että ne voisivat antaa ihmiselle kyvyn astua Kristuksen tuomioistuimen eteen, tai että ne voisivat omalla ansiollaan tuottaa pelastuksen, tämän ihmisen heikkous todistaa vääräksi; mutta Kristuksen vanhurskaus, joka sovelletaan kääntyvään ihmiseen, yksin vanhurskauttaa ja pelastaa uskovan.

    Tämä uskontunnustus ja sen aiheuttama kiista olivat sysäys Jerusalemin synodille (1672 jKr.), joka sitoo universaalisti kaikkia ortodokseja, koska kaikki patriarkaatit ovat sen hyväksyneet.

    Synodi yritti käsitellä ja kumota Kyrilloksen tunnustuksen kohta kohdalta. Se kuitenkin kielsi, että Kyrillos itse olisi kirjoittanut tunnustuksen, mikä on historiallisesti kestämätöntä, kuten AncientPathsTV:n videolla Cyril Lucaris: Calvinist Patriarch/Orthodox Saint yksityiskohtaisesti dokumentoidaan. Kyrilloksen tunnustuksesta on olemassa allekirjoituksen sisältävä kopio, ja myös hänen kirjeensä osoittavat, että hänen uskomuksensa olivat linjassa tunnustuksessa esitettyjen uskomusten kanssa ja että hän levitti aktiivisesti näitä uskomuksia niille, joita hän palveli.

    Vaikka Jerusalemin synodi kielsikin Kyrilloksen olevan tunnustuksen kirjoittaja, se julisti Kyrilloksen kuitenkin "viheliäiseksi", "jolla ei ollut mitään osuutta Kristukseen":
    The Acts and Decrees of the Synod of Jerusalem (1672 jKr.)
    Älkööt vastustajamme ylpeilkö Kyrilloksesta, ikään kuin hän olisi pyhimys; sillä häntä ei tapettu epäoikeudenmukaisesti, kuten he mielellään sanovat, tai Kristuksen nimen vuoksi, jotta häntä sellaisena pidettäisiin; vaan koska häntä vaivasi liiallinen kunnianhimo, jonka suuri Basileios tunnisti Luciferin taudiksi, hän oli kolme kertaa laittomasti, ensimmäisen näennäisesti laillisen kerran lisäksi, saanut Konstantinopolin valtaistuimen haltuunsa lukemattomien papiston häätöjen ja kiusausten kautta (tämä johtui hänen kyltymättömästä halustaan ulkoisiin asioihin ja hollantilaisen suurlähettilään avun käytöstä, minkä vuoksi hänestä tuli alttiimpi kirkon epäilyksille), ja hän kärsi tuon häpeällisen kuoleman. Häntä, koska hän oli harjoittanut tällaisia ​​asioita Kristuksen kirkkoa kohtaan, vaikka hän oli ollut ortodoksi, pidämme syntisenä, ja sellaisena syntisenä, jonka pitäisi saada Jumalan kädestä rangaistus siitä pahasta, jota hän oli epäröimättä aiheuttanut Jumalan kirkolle; ja nyt, koska hänestä on tullut jumalattomuuden aloittaja, me emme, kuten vihollisemme väittävät, pidä häntä pyhimyksenä, vaan viheliäisenä, jolla ei ole osuutta Kristukseen.

    Huomaa, että yllä olevassa todetaan, että "häntä ei tapettu epäoikeudenmukaisesti, kuten he mielellään sanovat, tai Kristuksen nimen vuoksi, jotta häntä sellaisena pidettäisiin" - eli hän ei tämän synodin mukaan ollut pyhimys tai marttyyri. Synodi toteaa myös, että "me emme pidä häntä pyhimyksenä, vaan viheliäisenä, jolla ei ole mitään osuutta Kristukseen".

    Silti, edellä mainitusta huolimatta, Aleksandrian patriarkka Theodoros II (1954 jKr.) kanonisoi Kyrilloksen pyhimykseksi ja marttyyriksi 6. lokakuuta 2009:

    Canonization of Saint Cyril Lucaris (2009 jKr.)

    Siksi me yksimielisesti päätämme, julistamme ja määräämme ja Pyhässä Hengessä jätämme voimaan, että tästä lähtien ja ikuisesti, erinomainen ja ikuinen patriarkka Kyrillos, jota kutsutaan Lukarikseksi, luetaan kirkon pyhien hierarkkien ja marttyyrien kuoroon. Uskolliset hurskaat ihmiset kunnioittavat häntä vuosittaisilla toimituksilla ja pyhityksillä ja häntä juhlitaan hymnein, lauluin ja ylistyksin hänen kunniakseen hänen marttyyrikuolemansa täyttymyspäivänä, 27. kesäkuuta, joka on ihmeellisen Jumalamme pyhille, joka kirkastaa pyhiä ja jota kirkastetaan heidän pyhissä muistomerkeissään ja pyhäköissään, juhlapäivä. Ja todisteeksi ja vahvistukseksi tästä laadittiin, vahvistettiin ja allekirjoitettiin nykyinen patriarkaalinen ja synodaalinen lakimme Aleksandrian pyhimmän kirkkomme pyhässä säännöstössä.

     Pelastuksen vuonna kaksituhatta yhdeksän, lokakuun kuudentena.

    Aleksandrian Theodoros II (lähde)

    Lisäksi Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus (1940 jKr.) kanonisoi Kyrilloksen 11. tammikuuta 2022 ja lisäsi hänen nimensä ortodoksisen kirkon hagiografiaan:

    Orthodoxia - huhti-kesäkuu 2023, s. 132

    55 On huomattava, että patriarkat Jeremia I, Kyrillos Lukaris ja Kyrillos VI kanonisoitiin Bartolomeuksen patriarkaatin alaisuudessa toimivan ortodoksisen kirkon hagiografiaan. Päätökset tästä tehtiin 10. tammikuuta 2023 ja 11. tammikuuta 2022 pidetyissä istunnoissa kanonisen komission suosituksesta sen 6. tammikuuta 2023 ja 10. tammikuuta 2022 antamissa raporteissa. Patriarkaalinen ja synodaalinen säädös tästä on kirjattu Suuren kirkon säännöstöön: AB΄12, s. 48-51, 52-55 ja 80-81. (lähde)

    Täten, ainakin kahden Idän ortodoksisen kirkon nykyaikaisen patriarkan mukaan Kyrillos Lukaris oli pyhimys, vaikka Jerusalemin synodi nimenomaisesti piti häntä ei-pyhimyksenä, jota "pidämme syntisenä, ja sellaisena syntisenä, jonka pitäisi saada Jumalan kädestä rangaistus siitä pahasta, jota hän oli epäröimättä aiheuttanut Jumalan kirkolle", ja sellaisena, "jolla ei ole mitään osuutta Kristukseen".

    Johtopäätös

    Idän ortodoksinen kirkko yritti kirjoittaa historiaa uusiksi Jerusalemin synodissa väittämällä, että Kyrillos ei ollut kalvinisti. Edellä mainittu dokumentti, joka inspiroi tämän artikkelin, osoittaa, että kyseessä on selvä historiallisen revisionismin yritys synodin taholta – synodin, jota ortodoksit pitävät Pyhän Hengen ohjaamana ja erehtymättömänä.

    Lisäksi nykyaikainen Idän ortodoksinen kirkko on ristiriidassa itsensä kanssa julistaessaan pyhimykseksi henkilön, jonka Jerusalemin synodi nimenomaisesti julisti jumalattomaksi ja epäpyhäksi yksilöksi.

    Tämä kirjoitus on (muutomia siihen tekemiäni muokkauksia luukunottamatta) käännetty tästä artikkelista.

    Muhammedin lainailu - Apokryfiset kertomukset Jeesuksesta

    Koraanin kertomukset Jeesuksesta Vaikka Koraanissa ei toisteta mitään, mitä Jeesus itse asiassa sanoi tai opetti evankeliumeissa, Koraanissa...