Katolilaisuuden ristiriidat - Ehtoollinen molemmissa muodoissa

Raamatullinen ja historiallinen opetus

Molempien muotojen mukainen ehtoollinen viittaa sekä leivän että viinin vastaanottamiseen ehtoollisessa, erityisesti maallikkojen toimesta.

Raamatun mukaan ehtoolliseen osallistuvien tulisi saada sekä leipä että viini, sillä Herra nimenomaisesti sanoi, että "kaikkien" läsnäolijoiden oli tarkoitus juoda viiniä (Luuk. 22:17):

Matteus 26:27
Hän otti maljan, kiitti, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki;

Samoin seuraava kohta indikoi, että tavallinen ihminen nautti maljasta ehtoollisen aikana:

1. Korinttilaisille 11:25-28

25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."

26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

27 Sen tähden se, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen.

28 Koetelkoon siis ihminen itsensä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta,

Myös historiallisesti 1.–11. vuosisadalla jaettiin ehtoollista molemmissa muodoissa:

Catholic Encyclopedia - Communion Under Both Kinds
Yleisenä tosiasiana voidaan todeta, että 1100-luvulle asti, sekä lännessä että idässä, julkinen ehtoollinen kirkoissa tavallisesti jaettiin ja vastaanotettiin molemmissa muodoissa.

Ehtoollisen kieltäminen molemmissa muodoissa olisi edellä mainitun valossa sekä Raamatun että kirkon ensimmäisen 1000 vuoden perinteen vastaista.

Molempien muotojen mukaisen ehtoollisen kieltäminen

Ehtoollinen molemmissa muodoissa kiellettiin nimenomaisesti, kirkonkirouksen uhalla, ekumeenisessa Konstanzin kirkolliskokouksessa (1414–1418 jKr.):

Konstanzin kirkolliskokous - Istunto 3 (1415 jKr.)

Jotkut ihmiset ovat joissakin osissa maailmaa uhkarohkeasti uskaltaneet väittää, että kristittyjen tulisi vastaanottaa ehtoollisen pyhä sakramentti sekä leivän että viinin muodossa. He jakavat ehtoollista maallikoille kaikkialla paitsi leivän myös viinin muodossa, ja he väittävät itsepäisesti, että heidän tulisi jakaa ehtoollinen jopa aterian jälkeen tai muuten ilman paastoa, vastoin kirkon tapaa, joka on kiitettävästi ja järkevästi hyväksytty kirkon päästä alaspäin, mutta jota he kirottavasti yrittävät hylätä pyhäinhäväistyksenä.

Lisäksi, aivan kuten tämä tapa otettiin järkevästi käyttöön erilaisten vaarojen ja skandaalien välttämiseksi, niin samalla tai jopa suuremmalla syyllä oli mahdollista ottaa käyttöön ja järkevästi noudattaa tapaa, että vaikka uskovat varhaiskirkossa vastaanottivat tämän sakramentin molemmissa muodoissa, myöhemmin sen vastaanottivat kuitenkin molemmissa muodoissa vain sen toimittajat, ja maallikot vain leivän muodossa.

[Että yksikään pappi ei saa kirkonkirouksen uhalla jakaa kansalle ehtoollista sekä leivän että viinin muodossa]
Tämä pyhä synodi säätää ja julistaa myös tässä asiassa, että arvostetuimmille isille ja herroille Kristuksessa, patriarkoille, primaateille, arkkipiispoille, piispoille ja heidän hengellisille sijaisilleen, missä tahansa he ovatkin, on lähetettävä ohjeet, joissa heidät on valtuutettava ja määrättävä tämän pyhän kirkolliskokouksen valtuutuksella ja kirkonkirouksen uhalla rankaisemaan tehokkaasti niitä, jotka rikkovat tätä asetusta. He voivat ottaa takaisin kirkon laumaan ne, jotka ovat eksyneet jakamalla kansalle ehtoollista sekä leivän että viinin muodossa ja ovat opettaneet tätä, edellyttäen, että he tekevät parannuksen ja heille on määrätty pelastava katumusharjoitus heidän syyllisyytensä määrän mukaisesti. Heidän on kuitenkin, tarvittaessa jopa maallinen käsivarsi avuksi kutsumalla, tukahdutettava kerettiläisinä ne heistä, joiden sydämet ovat paatuneet eivätkä ole halukkaita palaamaan katumukseen kirkon moitteiden avulla.

Yllä olevan mukaan pappia kiellettiin ehdottomasti antamasta ehtoollista maallikoille molemmissa muodoissa. Ne, jotka niin tekevät, ekskommunikoidaan ja heidät voidaan jopa asettaa maallisten viranomaisten huostaan.

Trenton kirkolliskokous (1545–1563 jKr.) vahvisti tämän:

Trenton kirkolliskokous - Istunto 21 (1562 jKr.)

Ensimmäinen kaanon - Jos joku sanoo, että kaikki kristityt ja jokainen erikseen ovat velvoitetut Jumalan käskystä tai siksi, että se on pelastukselle välttämätöntä nauttimaan pyhän Eukaristian sakramentin molemmat muodot: hän olkoon erotettu.

Toinen kaanon - Jos joku sanoo, että pyhä katolinen kirkko on ilman oikeita syitä ja perusteita ottanut sen käytännön, että maallikot ja myös ne kleeruksen jäsenet, jotka eivät toimita konsekraatiota, vastaanottavat kommuunion vain leivän muodossa tai että kirkko tässä asiassa on erehtynyt: hän olkoon erotettu.

Tälle opille annetaan seuraava perustelu:

1. Kristuksen ruumis ja veri sisältyvät molemmat leivän muotoon, joten ei ole välttämätöntä vastaanottaa ehtoollista molemmissa muodoissa.
2. Viinin jakamisessa maallikoille on käytännön ongelmia. Viiniä voi läikkyä. Sitä ei aina ole saatavilla. On vaikeaa järjestää viiniä kaikkien juotavaksi messun aikana jne.

Vastauksena:

1. Jos Kristus on kokonaan läsnä molemmissa muodoissa, se olisi peruste julistaa, että vain yhden muodon vastaanottaminen riittää. Se ei anna mitään oikeutusta kieltää raamatullista ehtoolliskäytäntöä, jossa ehtoollinen annetaan molemmissa muodoissa. Yhden muodon riittävyys ei tarkoita, että molempien muotojen antaminen pitäisi kieltää anateeman uhalla, varsinkaan kun Herra, apostolit ja alkukirkko jakoivat ehtoollista molemmissa muodoissa.
2. Tämä on kirjaimellisesti tekosyiden keksimistä sille, miksi joku on tottelematon Jumalalle. Oliko Jumala tietämätön leivän ja viinin jakamisen käytännön asioista, kun hän asetti Herran ehtoollisen? Eikö olekin niin, että joskus leipää ei ole saatavilla? Ja että leivänmurut putoavat maahan? Ja koska vesi sekoitetaan joka tapauksessa viiniin, eikö jopa pisara jokaisen vesikupissa riittäisi?

Katolisen kirkon aiemman opetuksen muuttaminen

Osana Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965 jKr.) liturgisia uudistuksia ehtoollinen molemmissa muodoissa palautettiin:

Vatikaani 2 - Sacrosanctum Concilium

Mitä tulee kommuunioon molemmissa muodoissa, viitataan Trenton kirkolliskokouksen vahvistamiin dogmaattisiin periaatteisiin. Kuitenkin se voidaan jakaa Apostolisen istuimen määrittelemissä tapauksissa sekä papeille että sääntökuntien jäsenille ja myös maallikoille piispan luvalla. Se voidaan jakaa papiksi vihittäville vihkimistilaisuudessa, luostarilupauksensa antaville, vastakastetuille kastetta seuraavassa messussa.

Yllä oleva teki viinin antamisesta maallikoille – joka oli aiemmin kirkosta erottamiseen johtava rikos – sallittua. On kuitenkin huomattava, että se näyttää edelleen rajoittuvan erityistilaisuuksiin, eikä siitä tehdä vakio-osaa jokaisessa messussa. Se, että se on ylipäätään sallittua, kumoaa yhden aiemmin käsitellyistä sen kieltämisen perusteluista – että viinin jakamisessa maallikoille on käytännön ongelmia. Sen salliminen on osoittanut, että kirkko tietää, että nämä ongelmat voidaan ratkaista mukautuksilla.

Katolilaisuuden puolustajat oikeuttavat yllä olevan ristiriidan väittämällä, että kyse on kurinpidollisesta asiasta, ei uskoon ja moraaliin liittyvästä asiasta, mikä on melkoisen väsyttävä tekosyy meille, jotka käsittelemme näitä asioita usein. Tässä tapauksessa se on erityisen naurettavaa:

• Konstanzin kirkolliskokous kielsi kirkonkirouksen uhalla käytännön, jonka Herra Jeesus nimenomaisesti määräsi ja jota alkukirkko noudatti. Se on tosiasia.
• Koska Raamatussa on tästä yksiselitteisiä lausuntoja, se on ehdottomasti uskon asia. Ja koska henkilö erotetaan kirkosta – eli erotetaan Kristuksesta – tämän rikkomisesta, se on ehdottomasti uskon ja moraalin asia.

Mikä muuttui vuonna 1963, minkä ansiosta maallikot pystyivät osallistumaan ehtoolliseen molemmissa muodoissa? Miksi tämän raamatullisen ja historiallisen käytännön noudattaminen johti kirkosta erottamiseen vuosina 1415–1962, mutta ei vuonna 1963?

Johtopäätös

Päätös kieltää ehtoollisen antaminen molemmissa muodoissa on täysin järjetön sekä Raamatun että historian näkökulmasta. Jumalan edessä rehellisen ihmisen on yksinkertaisesti tunnustettava, että Konstanzin kirkolliskokous erehtyi.

Kuitenkin, kun jokin kirkkolliskokous on kerran julistautunut erehtymättömäksi harhaanjohtavien teologisten johtopäätösten perusteella, yhtäkkiä kaikkea, mitä se on koskaan julistanut, on puolustettava ankarasti, olipa se kuinka räikeän puolustamaton tahansa tai vaikka jokin toinen "erehtymätön" kirkolliskokous olisi myöhemmin ristiriidassa sen kanssa.

Tämä kirjoitus on (muutomia pieniä muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista. Kirjotuksessa siteeratut Raamatun jakeet ovat STLK:n vuoden 2017 käännöksestä.