Premillenialismi varhaiskirkossa

Premillenialismi 

Eskatologian tutkimuksessa on kolme päänäkökulmaa Ilmestyskirjan 20. luvun jakeissa 1-6 kuvattuun tuhatvuotiseen valtakuntaan liittyen:

• Premillenialismi (kiliasmi) - Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi alkaa hänen toisen tulemisensa jälkeen, ja se on fyysinen hallituskausi, jonka aikana Jeesus on fyysisesti maan päällä hallitsemassa koko maailmaa vähintään 1 000 vuoden ajan
• Postmillennialismi - Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi symboloi maailman kristillistymisen kulta-aikaa, jonka aikana Kristus "hallitsee" kirkon kautta. Jeesuksen Kristuksen toinen tuleminen tapahtuu tämän vuosituhannen jälkeen
• Amillennialismi – Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi on aktiivinen juuri nyt ja on ollut aktiivinen siitä lähtien, kun Jeesus nousi Taivaaseen. Kristuksen toinen tuleminen tapahtuu yhtäkkiä ja odottamatta

Vaikka tämän artikkelin ei ole tarkoitus käsitellä premillennialismia kovin yksityiskohtaisesti, tässä on joitakin syitä siihen, miksi tämä näkökulma on vakuuttavin:

• Se opettaa, että Ilmestyskirjan 20. luvussa kuvatut tapahtumat tapahtuvat 19. luvussa kuvattujen tapahtumien jälkeen, kuten voidaan olettaa, kun Ilmestyskirjaa luetaan yksinkertaisesti sen tekstin etenemisjärjestyksessä. Jeesuksen Kristuksen toinen tuleminen maan päälle kuvataan selkeästi Ilmestyskirjassa 19:11-21, ja tuhatvuotinen valtakunta kuvataan välittömästi tätä seuraavassa kappaleessa, Ilmestyskirjan 20. luvun jakeissa 1-6
• Ilmestyskirja 20:1-3 mainitsee, että enkeli otti Saatanan ja heitti hänet "syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää villitsisi pakanoita". Muutama havainto:

Maailma vaikuttaa yhä olevan vahvasti Saatanan eksyttämä. Islam syntyi kauan Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Miljardit ihmiset hylkäävät kristinuskon, ja monet hallitukset vainoavat kristittyjä – ja ovat tehneet niin myös historiallisesti, jatkuvasti. Vääryys ja pahuus rehottavat maan päällä. Ei vaikuta siltä, että Paholainen olisi sidottu ja että Jeesus Kristus hallitsisi maailmaa (Ilm. 20:4-6)

Kauan Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen apostoli Pietari neuvoo uskovia: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri kuin karjuva leijona etsien, kenet nielisi" (1. Piet. 5:8)

Paholaista kuvataan myös kauan Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen "tämän maailman jumalaksi", joka sokaisee pelastumattomien mielet (2. Kor. 4:3-4). 1. Johannes 5:19:n mukaan "koko maailma on pahassa". Uskoville myös kerrotaan, että "meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa" (Ef. 6:12)

Uskovia varoitetaan Paholaisen vaikutuksesta monta kertaa Uudessa Testamentissa, taivaaseenastumisen jälkeen - Ef. 4:27, 6:11; 1. Tim. 3:6-7; 2. Tim. 2:26, ​​Jaak. 4:7, Ilm. 2:10 jne.

Täten vaikuttaa siltä, ​​​​että Paholaista ei ole sidottu ja että erityisesti amillennialismi on kestämätön näkemys.

• Ilmestyskirja 20:5-6 mainitsee sellaisen ryhmän ”ylösnousemuksen”, johon kuuluvat ne, jotka ”olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa, eivät sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta” (Ilm. 20:4). Tämä tarkoittaa, että nämä ihmiset olivat jo käyneet läpi kaikki Ilmestyskirjassa kuvatut Antikristuksen ajan tapahtumat, heidät oli surmattu, ja sen jälkeen he nousivat kuolleista. 1. Korinttilaiskirje 15:21-23 osoittaa, että tämä ylösnousemus tapahtuu Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä ja että kyseessä on ruumiillinen ylösnousemus, sillä Kristusta käytetään esikuvana, ja hänen ylösnousemuksensa oli ruumiillinen. Lisäksi 2. Timoteuskirje 2:18 ja Apostolien teot 2:29 osoittavat, että tämä ylösnousemus ei ole vielä tapahtunut
• Daniel 7:13-14 kertoo Jeesuksen tulevan "taivaan pilvissä", ja sitten se sanoo "Hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä". Matteus 24:26-30:ssa Jeesus sanoo, että kun hän tulee "taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella", koko maailma tulee näkemään hänet (Matt. 24:26-27) ja "kaikki maan sukukunnat" (Matt. 24:30). Näin ollen tuhatvuotinen valtakunta seuraa toista tulemusta, jonka koko maailma näkee, ja tätä toista tulemista ei ole vielä tapahtunut

Näin ollen premillenialismi on vakuuttava kanta, koska se näyttää olevan uskollisin ja järkevin tulkinta Ilmestyskirjan luvuista 19 ja 20, erityisesti kun otetaan huomioon, mitä muu Raamattu sanoo toisesta tulemisesta ja Paholaisesta, ja kun tarkastellaan kristittyjen vainoa maailmassa, sekä pahuuden ja väärien uskontojen yleisyyttä.

Katolinen ja ortodoksinen näkemys premillennialismista

Tarkastellaan ensiksi katolilaisuutta, Katolinen kirkko on suhtautunut premillennialistiseen näkemykseen torjuvasti, mutta sen sijaan että se olisi julistanut sen suoraan vääräksi tai harhaoppiseksi, se on ainoastaan todennut, että sitä “ei voida opettaa turvallisesti”.

Pyhän Officiumin dekreetti, 21. heinäkuuta 1944

2296 Tältä Pyhän Viran korkeimmalta pyhältä kongregaatiolta on viime aikoina useaan otteeseen kysytty, mitä on ajateltava lievennettyä millenarismia edustavasta systeemistä, joka opettaa esimerkiksi, että Kristus, Herra, ennen viimeistä tuomiota, edeltääpä sitä monien vanhurskaiden ylösnousemus tai ei, tulee näkyvästi hallitsemaan tätä maailmaa.

Vastaus on: Lievennettyä millenarismia ei voida opettaa turvallisesti.

Yllä oleva kuvaus opista, jonka mukaan "Kristus, Herra, ennen viimeistä tuomiota, edeltääpä sitä monien vanhurskaiden ylösnousemus tai ei, tulee näkyvästi hallitsemaan tätä maailmaa", kattaa monien nykyään kannattaman yleisen premillennialismin muodon, sillä se epäilemättä opettaa, että Jeesus tulee näkyvästi hallitsemaan maailmaa ennen viimeistä tuomiota.

Katolilaisuus ei siis suhtaudu myönteisesti premilleniaaliseen näkemykseen. Sen sijaan se opettaa aktiivisesti amillenialismia, kuten voidaan osoittaa tarkastelemalla katekismusta, joka opettaa, että Jeesuksen Kristuksen valtakunta perustettiin Herran taivaaseenastumisen jälkeen, kun hän istuutui Isän oikealle puolelle:

Katolisen kirkon katekismus 664

664. Isän oikealla puolella istuminen merkitsee, että Messiaan valtakunta alkaa. Profeetta Danielin Ihmisen Poikaa koskeva näky käy toteen: ”Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä” (Dan. 7:14). Siitä hetkestä lähtien apostolit ovat sen valtakunnan todistajia, ”jolla ei ole loppua”.

Amillenialismia opetetaan myös The Catholic Study Biblen Ilmestyskirjan 20. luvun jakeita 1-6 koskevassa huomautuksessa:

The Catholic Study Bible - Ilmestyskirja 20:1-6
Kuten muitakaan tässä kirjassa olevia numeerisia arvoja, tuhatta vuotta ei tule ottaa kirjaimellisesti; ne symboloivat pitkää ajanjaksoa Saatanan kahlehdittamisen (Kristuksen ylösnousemuksen ja kuoleman ja pahan voimien voiton symboli) ja maailman lopun välillä. Tänä aikana Jumalan kansa on osallisena Jumalan loistavassa valtakunnassa, joka on heille läsnä heidän kastevoitonsa ansiosta kuolemasta ja synnistä;

Täten katolilaisuuden näkemys tuhatvuotista valtakunnasta on, että Jeesus ei kirjaimellisesti hallitse täällä maan päällä, vaan pikemminkin alkoi hallita hengellisesti Taivaasta heti sen jälkeen, kun hän nousi kuolleista ja nousi Taivaaseen.

Samoin myös ortodoksisuus opettaa amillennialismia ja hylkää premillennialismin:

The Orthodox Study Bible - Ilmestyskirja 20:2
Vaikka useimmat eivät uskoneet, muutamat varhaiset isät ja kirjoittajat uskoivat Saatanan kirjaimelliseen tuhatvuotiseen sidontaan ja Kristuksen ja pyhien hallituskauteen maan päällä (jakeet 2-7). Kirkko kuitenkin hylkäsi tämän opetuksen (jota kutsutaan kiliasmiksi) arvovaltaisesti toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Apokalyptisessa kirjallisuudessa luvuilla on symbolinen merkitys. Sanaa "tuhat" käytetään Raamatussa usein tarkoittamaan pitkää ajanjaksoa, suurta määrää, täydellisyyttä, perusteellisuutta (Job 9:3: 2. Piet. 3:8). Tässä tuhat vuotta (jakeet 2-7) tulkitaan kirkon aikakaudeksi, jolloin Jeesus hallitsee maan päällä uskovissa. Se on aikakausi Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen välillä, jota kutsutaan myös "viimeisiksi ajoiksi", jolloin Saatanan petoksen tehokkuutta rajoitetaan Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta ja pyhät osallistuvat Kristuksen maalliseen hallituskauteen kirkon kautta. Näille vainotuille kristityille, joita uhkaa marttyyrikuolema, tämä on lohduttava toivo.

Yllä oleva tekstissä myönnetään, että ”muutamat varhaiset isät ja kirjoittajat uskoivat Saatanan kirjaimelliseen tuhatvuotiseen sidontaan ja Kristuksen ja pyhien hallituskauteen maan päällä”, mutta samalla väitetään, että ”useimmat eivät uskoneet”. Kuitenkin, kuten myöhemmin tässä artikkelissa osoitetaan, premillenialismi oli ennen vuotta 200 jKr. enemmistön näkemys niiden tuon ajan kirjoittajien keskuudessa, joiden aihetta käsitteleviä kirjoituksia on nykypäivään asti säilynyt.

The Orthodox Study Bible väittää myös, että Konstantinopolin ensimmäisen kirkolliskokouksen (381 jKr.) Nikean uskontunnustukseen lisäämä rivi "Hänen valtakunnallaan ei ole loppua" (Luuk. 1:33) on premillenialismin tuomitseminen. Kyseinen lisäys ei kuitenkaan ole premillenialismin tuomitseminen, sillä premillenialismi ei opeta, että Jeesuksen Kristuksen valtakunta "loppuu". Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen Jeesus tuhoaa ihmiskunnan viimeisen kapinan (Ilm. 20:7-9) ja antaa sitten valtakunnan Isä Jumalalle, ja iankaikkinen tila alkaa (1. Kor. 15:24-28). Jeesuksen Kristuksen valtakunta on siis todella ikuinen, sillä hän hallitsee ikuisesti Isä Jumalan rinnalla tuhatvuotisesta valtakunnasta alkaen ja jatkaen ikuisesti sen jälkeen.

Historiallisesti tätä ei ole myöskään pidetty premillennialismin tuomitsemisena. Philip Schaff (1819-1893 jKr.) kommentoi lisäystä seuraavasti:

Philip Schaaf - History of the Christian Church, Volyymi 3, Luku 129, The Nicene and Constantinopolitan Creed

1441 Tämä lisäys löytyy myös pääosin Antiokian uskontunnustuksista vuodelta 341, ja se on suunnattu Ankyran Marcellusta, Sabelliusta ja Samosatan Paavalia vastaan, jotka opettivat, että Jumalan voiman (ἐνέργεια δραστική) yhteys ihmisen Jeesuksen kanssa lakkaa maailman lopussa, niin että Poika ja hänen valtakuntansa eivät ole ikuisia.

Kyrillos Jerusalemilainen näyttää vahvistavan, että tämä lause lisättiin taistelemaan kristologiaan liittyvää harhaoppia vastaan hänen Κατηχητικαὶ ὁμιλίαι -luennoissaan (Catechetical Lectures), jossa hän kommentoi tätä osaa uskontunnustuksesta sanoen:

Cyril of Jerusalem (313-386 jKr.) - Catechetical Lecture 15
27 Ja jos te joskus kuulette jonkun sanovan, että Kristuksen valtakunta tulee loppumaan, niin inhoatkaa sitä harhaoppia; se on lohikäärmeen uusi pää, joka on äskettäin noussut esiin. Eräs on uskaltanut väittää, että maailman lopun jälkeen Kristus ei enää hallitse; hän on myös uskaltanut sanoa, että Isästä lähtenyt Sana absorboidaan jälleen Isään, eikä sitä enää ole; hän lausuu sellaisia ​​jumalanpilkkoja omaksi kadotuksekseen.

Täten The Orthodox Study Biblen kommentaari on tältä osin epätarkka. Varhainen ekumeeninen kirkolliskokous ei tuominnut premillennialismia. Se on myös väärässä väittäessään, että "useimmat" varhaiset kirjoittajat eivät uskoneet premillenialismiin.

Lopuksi, vaikka joku väittäisi, että premillenniaalista näkemystä siedetään katolilaisuudessa tai ortodoksisuudessa, hänen olisi kuitenkin myönnettävä, ettei se todellakaan ole vallitseva näkemys. Sitä ei virallisesti opeteta tai korosteta, vaan molemmat perinteet suosivat amillennialismia.

Jos jompikumpi näistä kirkkokunnista olisi oikea kirkko, jonka ulkopuoliset ovat kaikki Helvettiin tuomittuja (kuten ne molemmat opettavat), niiden voisi olettaa olevan täysin oikeassa eskatologian suhteen ja opettavan sitä äänekkäästi ja selkeästi, koska se on tärkeä Antikristusta, Jeesuksen toista tulemista sekä kirkon ja hallituksen välistä suhdetta käsittelevä opillinen osa-alue. Jos premillenialismi on totta, ne ovat molemmat epäonnistuneet tässä.

Premillenialismi varhaiskirkossa

Tähän osioon on dokumentoitu lainauksia kirkkohistoriasta, jotka osoittavat uskoa premillennialismiin.

Aloitetaan Papiaksesta (60-130 jKr.), joka Irenaeuksen (130-202 jKr.) mukaan tunsi apostoli Johanneksen ja Polykarpuksen (69-155 jKr.). Eusebios (265-339 jKr.) siteraa häntä premillenialismin opettajana:

Papias (60-130 jKr.) - Fragments of Papias, luku 6

Meidän on nyt huomautettava, kuinka Papias, joka eli samaan aikaan, kertoo saaneensa ihmeellisen kertomuksen Filippuksen tyttäriltä. Hän kertoo, että kuollut mies herätettiin eloon hänen aikanaan. Hän mainitsee myös toisen ihmeen, joka liittyy Justukseen, lisänimeltä Barsabas, kuinka hän nieli tappavaa myrkkyä eikä vahingoittunut yhtään Herran armon ansiosta. Sama henkilö on lisäksi kertonut muita asioita, jotka ovat tulleet hänelle kirjoittamattomasta perimätiedosta, näiden joukossa joitakin outoja vertauksia ja Vapahtajan ohjeita sekä joitakin muita uskomattomampia asioita. Näiden joukossa hän sanoo, että kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen tulee tuhatvuotinen valtakunta, jolloin Kristuksen henkilökohtainen hallituskausi perustetaan maan päälle.

Yllä oleva kuvaus "tuhatvuotisesta valtakunnasta kuolleista ylösnousemuksen jälkeen, jolloin Kristuksen henkilökohtainen hallituskausi perustetaan maan päälle", on premillenialismin edustama kanta.

Seuraavaksi tarkastelemme Polykarpusta (69–155 jKr.), jonka Irenaeus (130–202 jKr.) ja Tertullianus (160–220 jKr.) kertovat tunteneen apostoli Johanneksen. Hän kirjoittaa ainoassa olemassa olevassa kirjeessään lausunnon, jota voidaan pitää premillenniaalisena:

Polykarpoksen kirje filippiläisille 5:2 (69-155 jKr.)

Jos olemme Herralle mieluisia tässä ajassa, saamme omaksemme myös tulevan ajan. Hänhän lupasi herättää meidät kuolleista. Jos siis elämme hänen tahtonsa mukaisesti, saamme myös hallita hänen kanssaan -  edellyttäen siis, että uskomme.

Tämä tulkitaan premillenialistisena lausuntona, koska se asettaa vastakkain "tämän nykyisen ajan" ja "tulevan ajan" ja sanoo siinä yhteydessä: "saamme myös hallita hänen kanssaan -  edellyttäen siis, että uskomme". Tämä sanamuoto sopii paljon paremmin yhteen premilleniaalisen näkemyksen kuin amilleniaalisen näkemyksen kanssa, koska jälkimmäisessä "tämä nykyinen aika" on sama, jota pyhät parhaillaan hallitsivat.

Seuraavaksi käsittelemme Barnabaan kirjettä, joka on ajoitettu vuosien 70 ja 130 jKr. välille. Se puhuu Saatanan vallasta maailmassa ja 6 000 vuoden "kuuden päivän" jaksosta, jota seuraa "yhden päivän" lepojakso Jeesuksen paluun jälkeen:

Barnabaan kirje 2:1 (70-130 jKr.)

1 Elämme pahaa aikaa, ja vallassa on se, joka tämän pahuuden on aiheuttanut. Sen vuoksi meidän täytyy pitää huoli itsestämme ja toimia oikeudenmukaisesti, Herran mielen mukaan.

Barnabaan kirje 15:4-5 (70-130 jKr.)

4 Huomatkaa, lapset, mitä tarkoittaa, että hän sai työnsä päätökseen kuutena päivänä. Se tarkoittaa, että Herra saattaa kaiken loppuun kuudessa tuhannessa vuodessa. Yksi päivä nimittäin tarkoittaa hänelle tuhatta vuotta. Hän itse todistaa tämän minulle sanoessaan: "Herran päivä tulee olemaan kuin tuhat vuotta. Siispä, lapset, kaikki tulee saatetuksi päätökseen kuudessa päivässä – eli kuudessa tuhannessa vuodessa. 5 "Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä. Tämä tarkoittaa, että hänen Poikansa tulee ja tuhoaa laittomuuden ihmisen ajan, tuomitsee jumalattomat ja muuttaa toisenlaiseksi auringon, kuun ja tähdet. Silloin hän todellakin lepää seitsemäntenä päivänä.

Edellä mainittu opettaa "seitsemän päivän" eskatologista näkemystä, jossa jokainen "päivä" edustaa 1 000 vuotta ja viimeinen "lepopäivä", eli tuhatvuotinen valtakunta, alkaa Pojan paluun jälkeen.

Seuraavaksi käsittelemme Justinus Marttyyria (100–165 jKr.), joka osoittaa teoksessaan Dialogi Tryfonin kanssa uskovansa, että Jeesus Kristus tulee tulevaisuudessa hallitsemaan uskovien kanssa Jerusalemissa tuhannen vuoden ajan:

Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) - Dialogi Tryfonin kanssa, luku 80

Tryfon: Huomautin teille, herra, että haluatte kovasti olla turvassa kaikissa suhteissa, koska pidätte kiinni pyhistä kirjoituksista. Mutta kerro minulle, tunnustatko todella, että tämä paikka, Jerusalem, rakennetaan uudelleen; ja odotatko, että kansasi kokoontuu yhteen ja iloitsee Kristuksen ja patriarkkojen ja profeettojen kanssa, sekä kansamme miesten että muiden käännynnäisten, jotka liittyivät heihin ennen Kristuksenne tuloa? Vai oletko luovuttanut ja tunnustanut tämän vain, jotta voisit näyttää voittavasi meidät kiistoissa?

Justinos: Minä ja muut, jotka olemme kaikissa kohdin oikeamielisiä kristittyjä, olemme vakuuttuneita siitä, että tulee olemaan kuolleiden ylösnousemus sekä tuhat vuotta Jerusalemissa, joka silloin rakennetaan, kaunistetaan ja laajennetaan, niin kuin profeetat Hesekiel ja Jesaja sekä muut julistavat.

Justinos Marttyyri (100-165 jKr) - Dialogi Tryfonin kanssa, luku 81

Ja lisäksi, meidän kanssamme oli mies nimeltä Johannes, yksi Kristuksen apostoleista, joka ennusti hänelle tehdyn ilmestyksen kautta, että ne, jotka uskoivat Kristukseen, asuisivat Jerusalemissa tuhat vuotta; ja että sen jälkeen tapahtuisi samoin kaikkien ihmisten yleinen ja lyhyesti sanottuna iankaikkinen ylösnousemus ja tuomio. Aivan kuten Herrammekin sanoi: "He eivät nai eivätkä mene miehelle, vaan ovat enkelien kaltaisia ylösnousemuksen Jumalan lapsia."

Seuraavaksi tarkastelemme Meliton Sardealaista (100-180 jKr.), joka voidaan mahdollisesti lukea varhaisiin premillennialismin kannattajiin Hieronymuksen (347-420 jKr.) ja Gennadius Massilialaisen (496 jKr.) todistusten mukaan:

Larry Crutchfield - The Apostle John and Asia Minor as a Source of Premillennialism, Journal of the Evangelical Theological Society, joulukuu 1988

Koska suurin osa Melitonin kirjoituksista ei ole säilynyt nykypäivään asti, oletus hänen premillenaalisista näkemyksistään perustuu yleensä siihen, että "sekä Hieronymus [Comm. on Ezek. 36] että Gennadios [De Dogm. Eccl. 52] vahvistavat hänen olleen päättäväinen millenaristi". (Shimeall, Second Coming, 67)

Ilman suoria lausuntoja Melitonilta itseltään on epäviisasta olla dogmaattinen aiheesta. Mutta olemassa olevaa todistusta, varsinkin kun sen antaa sellainen kuin Hieronymus – joka itse ei ole millenaristien ystävä – ei voida vähätellä. Tämä todistus sekä Melitonin ajallinen ja paikkallinen läheisyys miehiin, joiden premillenaalista "ortodoksiaa" ei voida kyseenalaistaa, näyttävät asettavan suuremman todistustaakan niille, jotka kieltävät hänen premillenialistiset uskomuksensa.

Yllä oleva on neljännen käden lähde – kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Silti näyttää olevan todisteita siitä, että Meliton oli premillenniaali.

Seuraavaksi tarkastelemme Irenaeusta (130–202 jKr.), joka noin vuonna 180 jKr. kirjoittamassaan teoksessa Harhaoppeja vastaan ​​kuvailtuaan tuhatvuotista valtakuntaa hylkää nimenomaisesti allegorisen tulkinnan ja pitää myös kiinni "seitsemän päivän" eskatologisesta näkemyksestä:

Irenaeus (130-202 jKr.) - Harhaoppeja vastaan, kirja 5, luku 28

3 Sillä niin monena päivänä kuin tämä maailma luotiin, niin monena tuhantena vuotena se myös viedään päätökseen. Ja tästä syystä Raamattu sanoo: "Taivas ja maa kaikkine joukkoineen olivat tulleet valmiiksi. Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän oli tehnyt." Tämä on kertomus aiemmin luoduista asioista, samoin kuin se on myös profetia siitä, mitä on tuleva. Sillä Herran päivä on kuin tuhat vuotta, ja kuudessa päivässä luodut asiat saatiin valmiiksi: on siis selvää, että ne tulevat päätökseen kuudentena tuhantena vuotena.

Irenaeus (130-202 jKr) - Harhaoppeja vastaan, kirja 5, luku 32

2 Jumala antoi lupauksen maasta Abrahamille ja hänen siemenelleen; mutta ei Abraham eikä hänen siemenensä — toisin sanoen ne, jotka vanhurskautetaan uskosta — nyt saa siitä mitään perintöosaa, mutta he tulevat saamaan sen vanhurskaiden ylösnousemuksessa. Sillä Jumala on totinen ja uskollinen; ja siksi hän sanoi: “Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan.”

Irenaeus (130-202 jKr) - Harhaoppeja vastaan, kirja 5, luku 34

4 Sitten taas, puhuen Jerusalemista ja Hänen siellä hallitsemisestaan, Jesaja julistaa: "Näin sanoo HERRA: onnellinen on hän, jolla on siemen Siionissa ja palvelijoita Jerusalemissa" [edellinen lainaus on Septuagintan mukainen Jes. 31:9. suom. huom.] "Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan." Ja perustuksesta, jolle se rakennetaan uudelleen, hän sanoo: "Katso, minä muuraan kivesi kiiltokivestä, teen perustuksesi safiireista, teen harjasi rubiineista ja porttisi kristalleista ja koko ympärysmuurisi jalokivistä. Lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha lapsillasi on oleva. Sinut vahvistetaan vanhurskaudella."

Ja jälleen hän sanoo saman asian: "Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani, eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. Siellä ei ole enää imeväistä, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää. Sillä nuori kuolee satavuotiaana, ja satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät. He eivät rakenna muiden asua, eivät istuta muiden syödä. Sillä niin kuin puiden päivät ovat, niin ovat elinpäivät kansassani. Valittuni kuluttavat itse kättensä työn."

Irenaeus (130-202 jKr) - Harhaoppeja vastaan, kirja 5, luku 35

1 Jos kuitenkin joku yrittää allegorisoida tällaisia ​​[profetioita], ne eivät ole kaikissa kohdin yhdenmukaisia ​​itsensä kanssa, ja ne kumotaan itse kyseisten ilmausten opetuksella. Esimerkiksi: "kunnes" pakanoiden "kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi," "Sillä katso", sanoo Jesaja, "Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä syntiset." Ja vielä hän sanoo: "Oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta." Ja kun nämä asiat ovat tapahtuneet, hän sanoo: "kunnes Herra on karkottanut ihmiset kauas ja suuri autius on tullut keskelle maata." "He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät." Sillä kaikki nämä ja muut sanat on kiistatta lausuttu viitaten vanhurskaiden ylösnousemukseen, joka tapahtuu Antikristuksen tulemisen ja kaikkien hänen hallintonsa alaisten kansojen tuhon jälkeen; [joina] [ylösnousemuksen aikoina] vanhurskaat hallitsevat maan päällä ja vahvistuvat Herran näkemisen kautta: ja hänen kauttaan he tottuvat osallistumaan Isän Jumalan kirkkauteen ja nauttivat valtakunnassa kanssakäymisestä ja yhteydestä pyhien enkelien kanssa ja yhteydestä henkiolentojen kanssa; ja [koskien] niitä, jotka Herra löytää lihassa odottamassa Häntä taivaasta, ja jotka ovat kärsineet ahdistusta sekä paenneet Pahan käsistä.

2 Koska kaikki nämä asiat ovat sellaisia ​​kuin ne ovat, niitä ei voida ymmärtää viittauksina yli-taivaallisiin asioihin; "sillä näin sanoo Herra:" "Tulee aika, jolloin kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät kunniani." Mutta valtakunnan aikoina Kristus on kutsunut maan jälleen [koskemattomaan tilaansa], ja Jerusalem on rakennettu uudelleen ylhäällä olevan Jerusalemin mallin mukaan, josta profeetta Jesaja sanoo: "Katso, käsiini olen sinut piirtänyt, muurisi ovat aina edessäni." Ja myös apostoli kirjoittaessaan galatalaisille sanoo samalla tavalla: "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." Hän ei sano tätä ajatuksella epäsäännöllisestä Aionista tai mistään muusta Pleromasta tai Prunikosta lähteneestä voimasta, vaan Jerusalemista, joka on piirretty [Jumalan] käsiin. Ja Ilmestyskirjassa Johannes näki tämän uuden [Jerusalemin] laskeutuvan uuteen maahan. Sillä valtakunnan aikojen jälkeen hän sanoo: "Näin suuren, valkoisen valtaistuimen ja sillä istuvan, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille löytynyt paikkaa."

Yllä oleva on pieni osa hänen premillennialismin puolustustaan, jota käsitellään pitkään läpi 5. kirjan, alkaen luvusta 24.

Irenaeus myös, puhuessaan niistä siunauksista, joista Jaakob tulee nauttimaan tuhatvuotisessa valtakunnassa, sanoo: "Ja näistä asioista todistetaan Papiaan kirjoituksessa, joka oli Johanneksen kuulija ja Polykarpoksen toveri, hänen neljännessä kirjassaan; sillä hän kokosi viisi kirjaa." (Harhaoppeja vastaan, kirja 5, luku 33) Tämä lisää vielä yhden todistajan Papiaan premillennialistisille näkemyksille – ja mahdollisesti myös Polykarpoksen – joita tarkastelimme aiemmin.

Lopuksi tarkastelemme Hippolytus Roomalaista (170-235 jKr.). Huolimatta siitä, että Hippolotytuksen Danielin kirjan kommentaari (202-211 jKr.) hieman ylittääkin tässä artikkelissa painotetun ajanjakson (ennen vuotta 200 jKr.), hän on kuitenkin erittäin varhainen todistaja premillennialismille:

Hippolytus Roomalainen (170-235 jKr.) - Kommentaari profeetta Danieliin , kirja 4, luku 14

3 Sillä "aika lähestyi", toisin sanoen, yhtäkkiä aika täyttyi ja pyhät ottivat valtakunnan haltuunsa, kun tulevaisuudessa taivaasta tulee tuomareiden Tuomari ja kuninkaiden Kuningas, joka poistaa jokaisen häntä vastustavan päällikön ja vallan ja kuluttaa kaikki iankaikkisessa tulessa, rankaisten jumalattomat, mutta antaa orjilleen sekä profeetoille että marttyyreille ja kaikille häntä pelkääville iankaikkisen valtakunnan.

Hippolytus Roomalainen (170-235 jKr.) - Kommentaari profeetta Danieliin, 4. kirja, luku 23

4 Ja niin on ehdottoman välttämätöntä, että kuusituhatta vuotta täyttyy, jotta sapatin lepo, pyhä päivä, tulisi, jolloin Jumala lepäsi kaikista teoistaan, joita hän oli alkanut tehdä.

5 Sapatti on malli ja kuva tulevasta pyhien valtakunnasta, jolloin pyhät hallitsevat Kristuksen kanssa, kun hän saapuu taivaasta, kuten myös Johannes kuvailee Ilmestyskirjassaan. Sillä Herran päivä on kuin tuhat vuotta.

6 Ja koska Jumala teki kaiken kuudessa päivässä, on välttämätöntä, että kuusituhatta vuotta täyttyy. Sillä ne eivät ole vielä täyttyneet, kuten Johannes sanoo: "viisi on kaatunut, yksi on", se on kuudes vuosituhat, "toinen ei ole vielä tullut", sanoessaan "toinen", hän kuvailee seitsemättä vuosituhatta, jolloin on lepo.

Kuten muutkin tarkastelemamme henkilöt, Hippolytus yhdistää yllä olevassa kirjoituksessaan tuhatvuotisen valtakunnan luomisviikkoon ja näkee maan 7 000 vuoden suunnitelmana, jossa on 6 000 vuotta ja sitten 1 000 vuotta. Tätä yksityiskohtaa ei korosteta yllä - vaan pikemminkin näkemystä, jonka mukaan valtakunta, jossa pyhät hallitsevat Kristuksen kanssa, on vielä tulossa. Tämä on premillennialismin ydin, ja se on tässä selvästi läsnä.

Johtopäätös

Historiallisella premillenialismille löytyy tukea Raamatusta ja kirkkohistoriasta. Sen on kuitenkin valitettavasti korvannut amillenialismi suurimmissa kirkkokunnissa, jotka usein pitävät premillenialismia uutena oppina, vaikka se ei todellisuudessa sellainen ole.

Tämä kirjoitus on (muutomia siihen tekemiäni muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista. Kirjoituksessa siteeratut Raamatun jakeet ovat lähtökohtaisesti STLK:n vuoden 2017 käännöksestä, ellei artikkelissa toisin mainita.