Idän ortodoksisuuden fiktiivisten ja moraalittomien pyhimysten kunnioitus

Vaikka Idän ortodoksit suhtautuvat liturgiaansa ja kalenteriinsa erittäin vakavasti – usein viitaten siihen ensisijaisena esimerkkinä erehtymättömästä perinteen lähteestä – monet niistä ihmisistä, joita Idän ortodoksit juhlivat liturgisen kalenterinsa määrääminä päivinä, eivät joko olleet olemassa tai eivät ansaitse kunnioitusta:

• Teodosia Konstantinopolilainen (29. toukokuuta)

Vuonna 729 jKr. ikonoklasti Bysantin keisari Leo III (685-741 jKr.) määräsi Jeesusta Kristusta kuvaavan ikonin poistettavaksi Konstanttinopolin keisarillisesta palatsista. Teodosia ravisti ikonia poistaneen työntekijän tikkaita, jolloin tämä tipahti ja kuoli. Hänet teloitettiin tämän vuoksi. Ortodoksit kutsuvat häntä tästä syystä "marttyyriksi"

• Barlaam ja Josafat (26. elokuuta [kreikalaisessa kalenterissa], 19. marraskuuta [slaavilaisessa kalenterissa])

Barlaam, Josafat ja Josafatin isä Abenner ovat hahmoja, jotka paljastuivat fiktiivisiksi Gautama Buddhan tarinan kristillistetyn version hahmoiksi. Heitä juhlitaan nimillä "Barlaam ja Josafat, Intian prinssi, ja kuningas Abennar, kunnioitettavan Josafatin isä" (The Service Books of the Orthodox Church, St. Tikhon's Seminary Press, liite VI, 19. marraskuuta)

"Tarina on kristillistetty versio yhdestä Buddhan legendoista, kuten jo nimi Josafat näyttäisi osoittavan. Tämän sanotaan olevan alkuperäisen Joasafin korruptoitunut versio, joka taas on korruptoitunut versio keskipersialaisesta Budasifista (Budsaif = Bodhisattva)" (Catholic Encyclopedia - Barlaam and Josaphat)

•  Thekla (24. syyskuuta)

Theklan, jota ortodoksit kutsuvat "Pyhäksi protomarttyyriksi ja apostolien vertaiseksi Theklaksi" (The Service Books of the Orthodox Church, St. Tikhon's Seminary Press, liite VI, 24. syyskuuta), sanotaan apokryfiteoksessa nimeltä Paavalin ja Theklan teot olleen apostoli Paavalin aikalainen 

Merkittäviä tapahtumia tarinassa ovat; Jeesuksen ilmestyminen Theklalle, Paavalin pidätys neitsyyden puolesta saarnaamisesta ja kihlausten purkaminen tämän saarnauksen johdosta, Theklan ihmeellinen selviytyminen elävältä polttamisesta, Paavalin kieltäyminen Theklan kastamisesta, tapaus, jossa roomalaiset virkamiehet sitovat Theklan leijonaan, mutta leijona nuolee hänen jalkojaan hyökkäämisen sijaan, sekä tapaus, jossa Thekla viedään jälleen areenalle villieläinten raadeltavaksi, mutta yksi leijonista puolustaa häntä, jonka jälkeen Thekla hyppää ihmissyöjähylkeillä täytettyyn altaaseen sanoen "Sinun nimessäsi, oi Herrani Jeesus Kristus, minä olen tänä päivänä kastettu", mutta kaikki hylkeet näyttävät kuolevan Theklan sijaan, ja "tulinen pilvi" peittää Theklan niin, ettei kukaan voi nähdä hänen ruumistaan, eivätkä muut eläimet voi tulla hänen lähelleen. Tämän jälkeen "Hän pukeutui miehen tavalla ja meni hänen luokseen Lycian Myraan. Sieltä hän löysi Paavalin", Paavali lähettää hänet sanoen: "Mene, ja opeta Herran sanaa". Hän palasi Ikonioniin "ja asui luolassa seitsemänkymmentäkaksi vuotta ja eli yrteillä ja vedellä". Yhdessä vaiheessa kaupungin miehet yrittivät hyökätä hänen kimppuunsa, mutta Jumala pelasti hänet ja toi hänet maan alle. Hän kuoli 24. syyskuuta 90-vuotiaana

Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoi tätä kertomusta näin: "Mutta jos kirjoitukset, joita virheellisesti levitetään Paavalin nimellä, väittävät Theklan esimerkin antavan naisille luvan opettaa ja kastaa, niin tulkoon heille tiedoksi, että Aasiassa tuon kirjoituksen, ikään kuin Paavalin mainetta omalla tarinallaan lisätäkseen, kirjoittanut presbyteeri erottettiin virastaan sen jälkeen, kun hänet oltiin tuomittu ja hän oli tunnustanut tehneensä sen rakkaudesta Paavalia kohtaan" (Tertullian, On Baptism, luku 17) 

• Monia naisia, jotka huijasivat muita ajattelemaan heidän olevan miehiä ja pukeutuivat usein miesten vaatteisiin liittyäkseen miesten luostariyhteisöihin - rikkoen täten 5. Mooseksen kirjan 22. luvun 5. jakeen käskyä, joka kieltää naisia käyttämästä miesten vaatteita sekä monia Raamatun yleisiä käskyjä, jotka käskevät välttämään petollisuutta ja valehtelua - ja joita ei, prototyyppinsä Theklan tavoin, todennäköisesti ollut edes olemassa:

Anastasia Patriisitar (10. maaliskuuta)

Theodora Aleksandrialainen (11. lokakuuta)

Eufrosyne Aleksandrialainen (25. lokakuuta)

"Hänen tarinansa kuuluu siihen legendojen ryhmään, joka kertoo, kuinka kristityt neitsyet, voidakseen menestyksellisemmin elää selibaatin ja askeesin elämää, jolle he olivat omistautuneet, pukeutuivat miesten vaatteisiin ja heitä alettiin luulla miehiksi. Hänen "Vitae Patrumissa" kerrotun elämäntarinansa mukaan Eufrosyne oli Paphnutius-nimisen rikkaan Alexandrialaisen miehen ainoa tytär, joka halusi naittaa hänet rikkaalle nuorukaiselle. Mutta vihittyään elämänsä Jumalalle ja ilmeisesti näkemättä muita keinoja tämän valan pitämiseen, hän pukeutui mieheksi ja pääsi Smaragdus-nimellä lähellä Aleksandriaa sijaitsevaan miesten luostariin, jossa hän asui sen jälkeen 38 vuotta" (Catholic Encyclopedia - St. Euphrosyne)

Matrona Pergeläinen (9. marraskuuta)

Eugenia Roomalainen (24. joulukuuta)

Yllä olevat esimerkit ortodoksien kunnioituksesta ihmisille, joita ei todennäköisesti edes ollut olemassa, osoittavat, miksi protestantit eivät yksinkertaisesti usko, että katolilaiset ja ortodoksit ovat uskollisesti säilyttäneet apostolien oletetun "kirjoittamattoman perinteen" rungon. Pikemminkin he ovat hyväksyneet perinteitä ja käytäntöjä, jotka ovat syntyneet myöhemmin ja tulleet väärin perustein hyväkstyiksi kristillisiin yhteisöihin - joista monet olivat epäraamatullisen kiehtoutuneita neitsyydestä ja askeettisuudesta, kuten monien yllä olevien legendojen hyväksyminen osoittaa. Tämä epälegitiimin perinteen hyväksyminen on erityisen ilmeistä Marian, Herran äidin, tapauksessa, jonka ilmeinen yhteys neitsyyteen nosti hänet uskomattomiin korkeuksiin näissä yhteisöissä.

Ilman sen myöntämistä, että kirkko on erehtyväinen - mikä ei tarkoita, että "helvetin portit" olisivat jotenkin voittaneet sen (Matt. 16:18) - ja että liturgian ja ekumeenisten kirkolliskokousten sijaan, Raamattu yksin on kirkon erehtymätön opas, kirkolla ei ole mitään perustaa tai keinoja reformoida itseään sen jälkeen, kun virheet ovat hiipineet sisään, kuten yllä olevien esimerkkien tapauksessa.

Johtopäätös

Jos yllä olevaan luetteloon sisällytettäisiin jokainen Idän ortodoksisuuden tai roomalaiskatolisuuden pyhimys, jonka kunnioittamisen perusteet ovat uskomattoman kyseenalaisia, ihmeiden täyttämä hagiografia ihmisistä, joiden ihmeteoista on kirjoitettu vuosisatoja heidän oletetun elämänsä jälkeen, olisi poikkeuksellisen pitkä. Mikäli näihin legendoihin on uskominen, monet näissä perinteissä kunnioituista pyhimyksistä elivät paljon ihme-rikkaamman elämän kuin suurin osa apostoleista ja Vanhan Testamentin profeetoista.

Perusteellisen tutkimuksen tekeminen hagiografioista – jotka ovat laajoja ja joiden pintaa tämä artikkeli ei vielä ole edes raapaissut – on yksi parhaista keinoista osoittaa "perinteen" virheellisyys.

Tämä kirjoitus on (joitakin siihen tekemiäni muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista.