Muhammedin Jumalan nimen muuttaminen kumoaa islamin

 

Jumalan nimi Raamatussa

Koraanissa Muhammed väitti jatkuvasti jatkavansa Raamatun kirjoittajille annettua ilmestystä, ja saavansa ilmestyksensä samalta Jumalalta. Esimerkiksi:

Suura 3:3
Hän on ylhäältä antanut sinulle, Muhammed, Pyhä kirjan, joka on totuus, vahvistaakseen mitä on ollut ennen sitä; aikaisemmin Hän on lähettänyt Lain ja Evankeliumin

Raamatussa, jonka hän väitti vahvistavansa, Jumalan oikea nimi kuitenkin ilmoitetaan, ja sitä edustaa heprean sana "יְהֹוָה", joka on translitteroitu englanniksi konsonanttimuodossa kirjaimilla JHWH. Tämä on historiallisesti käännetty englanniksi muodossa "Jehovah", vaikka suositumpi nykyaikainen käännös on "Yahweh":

2. Mooses 3:13-15
13 Mooses sanoi Jumalalle: "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' mitä sanon heille?"
14 Jumala sanoi Moosekselle: "Olen se, joka olen." Hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."
15 Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra, isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut luoksenne. Tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

Yllä olevassa Jumala ilmoittaa ikuisen nimensä Moosekselle. Eikä se ole yleisnimitys sanalle "Jumala" hepreaksi tai millään muulla kielellä. Se olisi "Elohim" hepreaksi, "God" englanniksi ja niin edelleen. Sen sijaan se on erisnimi, jota käytetään yli 6 000 kertaa Vanhassa Testamentissa.

Tällä Jehova-nimellä on olennaisesti historiallinen perusta, koska se sisältyy monien Raamatun henkilöiden, myös monien profeettojen, nimiin.

Esimerkiksi:

Elia (אֵלִיָּהוּ) - "Minun Jumalani on Jehova" tai "Jehova on Jumala"

Jeremia (יִרְמְיָהוּ) - "Jehova korottaa" tai "Jehova kohottaa"

Jesaja (יְשַׁעְיָהוּ) - "Jehova on pelastus" tai "Jehovan pelastus"

Hiskia (חִזְקִיָּהוּ) - "Jehova vahvistaa" tai "Jehovan voima"

Abia (אֲבִיָּה) - "Isäni on Jehova" tai "Jehova on isäni"

Asarja (עֲזַרְיָה) - "Jehova on auttanut" tai "Jehova on auttajani"

Jojakin (יְהוֹיָכִין) - "Jehova vahvistaa" tai "Jehova vahventaa"

Tobia (טוֹבִיָּה) - "Jehova on hyvä" tai "Jehova on hyvyyteni"

Sakarja (זְכַרְיָה) - "Jehova muistaa" tai "Jehova on muistanut"

Sefanja (צְפַנְיָה) - "Jehova on kätkenyt" tai "Jehovan kätkemä"

Uria (אוּרִיָּה) - "Jehova on valoni" tai "Jehova on tuleni"

Obadja (עֹבַדְיָה) - "Jehovan palvelija" tai "Jehovan palvoja"

Nehemia (נְחֶמְיָה) - "Jehovan vahvistama" tai "Jehova on vahvistanut"

Joonatan (יְהוֹנָתָן) - "Jehova on antanut" tai "Jehovan lahja"

Joel (יוֹאֵל) - "Jehova on Jumala" tai "Jehova on Herra"

Josia (יֹאשִׁיָּהוּ) - "Jehova tukee" tai "Jehova parantaa"

Joosua (יְהוֹשֻׁעַ) - "Jehova on pelastus" tai "Jehova pelastaa"

Jopa yllä olevien nimien englanninkielisissä käännöksissä voi edelleen nähdä päätteen "Jah" (יָהּ) eli Jehova-nimen lyhenteen, jota Jumala käyttää Raamatussa yli 40 kertaa (Ps. 68:4, 2. Moos. 15:2, Jes. 12:2 jne.), ja perustan sanoille kuten "Hallelujah" (Ps. 104:35 [הַלְלוּיָהּ], Ilm. 19:1-6 [ἀλληλούΐα] jne.) monissa näistä nimistä.

Ja yllä olevan luettelon viimeinen nimi, "Joosua", on kreikaksi translitteroituna Iēsous. Tämä kreikkalainen nimi on englanniksi "Jesus". Joten nimi "Jeesus" sisältää tämän Jumalan nimen ja tarkoittaa "Jehova pelastaa". Enkeli, joka kertoo Jeesuksen nimen Joosefille, viittaa tähän Uudessa Testamentissa:

Matteus 1:21

Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään."

Uudessa Testamentissa on myös muita henkilöitä, joiden nimet ovat peräisin Jehova-nimestä, kuten "Johannes", joka on johdettu sanoista יְהוֹחָנָן, mikä tarkoittaa "Jehova on armollinen" tai "Jehova on laupias". Jumala antoi itse suoraan Johannes Kastajalle, samoin kuin myös Jeesukselle, oman Jehova-nimensä sisältävän nimen (Luuk. 1:13). Jeesus on kuitenkin tietenkin merkittävin esimerkki sekä kristinuskossa että islamissa.

Täten Jumalan nimi on kristinuskossa sama sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, näkyvällä ja ilmeisellä tavalla. Sillä on selkeä ja varma historiallinen todistus.

Jumalan nimi islamissa

Vaikka Muhammed väittää jatkavansa Raamatun profeettojen linjaa, hän ei koskaan käytä Jumalasta nimeä Jehova missään Koraanin kohdassa eikä myöskään haditheissa. Sen sijaan hän käytti Jumalan erisnimenä yksinomaan arabiankielistä sanaa Allah (ﷲ), joka tarkoittaa "Jumala". Tässä mielessä se on geneerinen samassa merkityksessä kuin Elohim (hepreaksi) tai Theós (kreikaksi) on geneerinen.

Erisnimen ”Allah” lisäksi Muhammed antoi Jumalalle 99 muuta ”nimeä”, jotka ovat pikemminkin titteleitä tai Jumalan ominaisuuksia kuvaavia ilmauksia. Jotkut muslimit ovat yrittäneet löytää näiden nimien joukosta sellaisen, joka merkitykseltään vastaisi nimeä Jehova, eli olennaisesti ilmaisua ”Olen se, joka olen”. Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä haemme. Se, että Jumalan pääasiallinen nimi alennettaisiin vain yhdeksi nimeksi 99 nimen joukossa ja korvattaisiin kokonaan täysin toisella termillä, osoittaisi silti, että Muhammed ei ymmärtänyt kyseisen nimen merkittävyyttä. Lisäksi, kun otetaan huomioon, että nimen kirjaimellinen merkitys kuvaa olennaista ja välttämätöntä piirrettä kaikissa teistisissä Jumala-käsityksissä, ei ole yllättävää, että se sisältyisi henkilön laatimaan 99 Jumalaa kuvaavan ilmauksen luetteloon — jälleen kerran huolimatta siitä, että hän olisi täysin tietämätön juuri tälle nimelle annetusta erityisestä merkityksestä.

Johtopäätös

Vanhassa Testamentissa Jumalan jumalallinen nimi ilmoitetaan ja sitä käytetään sen jälkeen tuhansia kertoja. Uudessa Testamentissa esitellään myös Jeesus Kristus ja Johannes Kastaja, jotka Jumala nimeää Raamatun kertomuksessa suoraan ja joiden nimiin sisältyy tuo jumalallinen nimi. Täten nimeen "Jehova" viitataan satoja kertoja myös Uudessa Testamentissa uusilla ja merkityksellisillä tavoilla. Sitä vastoin islamissa Jehova-nimi on täysin tuntematon, lukuunottamatta niitä kohtia, joissa Muhammed mainitsee kristinuskosta omaan uskontoonsa lisäämiään raamatullisia henkilöitä, joiden nimiin se sisältyy.

Tämä kirjoitus on (muutomia siihen tekemiäni muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista. Kirjotuksessa siteeratut Raamatun jakeet ovat STLK:n vuoden 2017 käännöksestä.

Koraanin täydellisen säilymisen kumoaminen

Monilla muslimeilla on nykyään valtava usko Koraanin säilymiseen, ja he usein pitävät kiinni hyvin yksinkertaistetusta näkemyksestä, jonka mukaan teksti on välttynyt paitsi korruptoitumiselta, myös tekstivarianteilta. Tämä artikkeli osoittaa sekä tekstivarianttien ilmeisen todellisuuden että myös todisteet siitä, että Koraanissa oli Muhammedin aikana osia, jotka nyt puuttuvat tai joita on muutettu.

Kiistat kanonisesta tekstistä

Aluksi on huomattava, että Muhammed antoi listan neljästä miehestä, joita hän piti parhaimpina Koraanin resitoijinaan. Yksi näistä oli mies nimeltä Ubai bin-Kab:

Sahih al-Bukhari 4999

Kertonut Masriq:

Abdullah bin Amr mainitsi Abdullah bin Masudin ja sanoi: "Tulen aina rakastamaan sitä miestä, sillä kuulin profeetan sanovan: "Ota (opi) Koraani neljältä: Abdullah bin Masudilta, Salimilta, Mu'adhilta ja Ubai bin Ka'bilta."

Silti toinen kalifi Umar (586-644 jKr.) totesi, että Ubai resitoi eri Koraania kuin se, joka heillä oli tuolloin:

Sahih al-Bukhari 5005

Ibn Abbasin kertoma: 

Umar sanoi: "Ubai oli meistä paras (Koraanin) resitoinnissa, mutta jätämme kuitenkin osan siitä, mitä hän resitoi." Ubai sanoo: "Minä olen ottanut sen Allahin lähettilään suusta, enkä jätä siitä mitään, olipa mikä tahansa."

Tämä on kerrottu myös Sahih al-Bukharissa 4481.

Useimmat muslimit väittävät nykyään, että Koraanin kokosi Zaid bin Thabit -niminen mies kolmannen kalifin Uthmanin (576-656 jKr.) alaisuudessa. Muhammad al-Bukharin (810-870 jKr.) 200 vuotta tapahtuman jälkeen keräämien kertomusten mukaan – mikä on merkittävää, sillä jotkut kriittiset tutkijat, kuten Stephen Shoemaker, sijoittavat Koraanin kokoamisen Abd al-Malikin (646-705 jKr.) aikaan ja väittävät, että Bukharin kertomukset ovat fiktiivisiä – Uthman määräsi muut Koraanin versiot tuhottaviksi (Sahih al-Bukhari 4986-87). Tämän väitetään tapahtuneen sen jälkeen, kun Zaid bin Thabit oli alun perin koonnut Koraanin ensimmäisen kalifin Abu Bakrin (573-634 jKr.) alaisuudessa.

Kuitenkin, eräs toinenkaan mies, jonka Muhammad mainitsi Sahih al-Bukhari 4999:ssä yhtenä neljästä parhaasta Koraanin resitoijastaan, Abdullah bin Masud, ei pitänyt Zaid bin Thabitin kokoamasta versiosta, josta kaikki nykyaikaiset Koraanit ovat peräisin, ja kehotti ihmisiä säilyttämään vanhat koraanikopionsa sen sijaan, että he hyväksyisivät Zaidin resension:

Jami at-Tirmidhi 3104

Heidän erimielisyytensä tuotiin Uthmanin ratkaistavaksi, ja hän sanoi:

"Kirjoittakaa se muodossa at-Tabūt, sillä se on ilmoitettu Qurayshin murteella." Az-Zuhri sanoi: "Ubaidullah bin Abdullah bin Utbah kertoi minulle, että Abdullah bin Masʿud ei pitänyt siitä, että Zaid bin Thabit kopioi mushafeja, ja hän sanoi: 'Oi te muslimit! Minut on jätetty pois Mushafin kirjoitus- ja koontityöstä, ja sitä valvoo mies, joka — kautta Allahin — silloin kun minä otin islamin vastaan, oli vielä epäuskoisen miehen lanteissa' — tarkoittaen Zaid bin Thabitiä. Ja tähän liittyen Abdullah bin Masʿud sanoi: 'Oi Irakin ihmiset! Pitäkää ne mushafit, jotka teillä on, ja kätkekää ne. Sillä Allah on sanonut: Ja kuka kätkee jotakin, hän tulee Tuomiopäivänä sen kanssa, mitä hän kätki (3:161). Niinpä kohdatkaa Allah mushafienne kanssa.'"

Mushaf (mon. Musahif) tarkoittaa kirjoitettua Koraanin kappaletta. Eräs versio yllä olevasta kertomuksesta löytyy myös Sahih Muslim -teoksesta, hadithista nro 2462.

Yllä olevan perusteella näyttää siltä, ​​että ainakin kaksi niistä neljästä henkilöstä, jotka Muhammed julisti parhaiksi Koraanin resitoijiksi, olivat eri mieltä Zaid bin Thabitin Uthmanin johdolla kokoamasta versiosta. Jos heidän omat versionsa olisivat olleet täysin samanlaisia kuin Zaidin versio, Zaidin version halveksunnassa ei olisi mitään järkeä. Näin ollen kaksi Muhammedin neljästä parhaasta Koraanin resitoijasta omasi Koraanin, joka poikkesi siitä, jota useimmat muslimit käyttävät nykyään

Kadonneet kohdat ja luvut

Kithab al-Masahif on kirja, jonka kirjoitti yhdeksännellä vuosisadalla Sunan Abi Dawudin kokoajan poika. Sunan Abi Dawud on yksi kuudesta kanonisesta hadith-kokoelmasta.

Siinä Ibn Abi Dawud kirjoittaa seuraavasti Yamaman taistelusta (632 jKr.), joka johti siihen, että Abu Bakr päätti koota Koraanin. Tämän taistelun aikana monet huffazit – ne, jotka olivat opetelleet suuren osan Koraanista ulkoa – kuolivat, ja Ibn Abi Dawud toteaa, että Koraanissa oli kohtia, jotka tunnettiin vain kuolleiden keskuudessa, eikä niitä löydetty keneltäkään heidän jälkeensä:

Ibn Abi Dawud - Kithab al-Masahif

Zuhri kertoo: "Olemme kuulleet, että monia Koraanin kohtia ilmoitettiin, mutta ne, jotka olivat opetelleet ne ulkoa, kaatuivat Yanaman taisteluissa. Näitä kohtia ei ollut kirjoitettu muistiin, ja niiden tunteneiden kuoltua niitä ei enää tunnettu; eivätkä Abu Bakr, Umar tai Uthman olleet vielä keränneet Koraanin tekstejä. Näitä kadonneita kohtia ei löytynyt keneltäkään niiden kuoltua, jotka olivat opetelleet ne ulkoa."

Ymmärtääkseni tämä oli yksi niistä syistä, jotka saivat heidät etsimään Koraania Abu Bakrin hallituskaudella ja jättämään sen lakanoille peläten, että myöhemmissä sotatoimissa kuolisi miehiä, jotka kantoivat mukanaan paljon Koraania, jonka he veisivät mukanaan hautaan kaatuessaan ja jota heidän kuoltuaan ei löydettäisi mistään muualta.

Yllä mainittua katkelmaa tukevat Sahih al-Bukharin kertomukset 4679 ja 4986, joissa Yamaman taistelu mainitaan syynä siihen, että Abu Bakr ryhtyi kokoamaan Koraania.

Seuraavaksi Sahih Muslimissa (nro 1050) kerrotaan, että yksi Muhammedin seuralaisista, Abu Musa al-Ashʿari, kokosi luokseen 300 taitavaa Koraanin resitoijaa. Hän varoitti heitä sydänten kovettumisesta ja kertoi, että Muhammedin aikana he resitoivat kahta Muhammedin julistamaa suuraa, joita ei enää ole nykyisessä Koraanissa.

Tiedetään, että nämä kaksi lukua ovat kadonneet, koska Abu Musa antaa niistä joitakin jakeita, jotka hän muistaa, eivätkä ne ole osa Zaid bin Thabitin kokoamaa Koraania:

Sahih Muslim 1050

Meillä oli tapana resitoida suuraa, joka muistutti pituudeltaan ja ankaruudeltaan (suura) Bara'at'ia. Olen kuitenkin unohtanut sen lukuun ottamatta tätä, jonka muistan siitä: "Jos Aadamin pojalla olisi kaksi laaksoa täynnä rikkauksia, hän kaipaisi kolmatta laaksoa, eikä mikään täyttäisi Aadamin pojan vatsaa kuin tomu."

Ja me resitoimme suuraa, joka muistutti yhtä Musabbihatin suuroista, ja olen unohtanut sen, mutta muistan (tämän osan) siitä: "Uskovaiset, miksi lupaatte sanoilla sellaista, mitä ette tee?" ja "se on kirjoitettu kaulaanne todistajaksi (teitä vastaan) ja teiltä kysyttäisiin siitä Ylösnousemuksen päivänä."

Näin ollen kaksi Koraanin lukua, joita resitoitiin Muhammedin aikana Allahin lähettäminä, eivät enää ole olemassa. Luku, jonka Abu Musa sanoi muistuttavan ensimmäistä, on Bara'at, jota kutsutaan myös nimellä At-Tawbah, ja se on 129 jaetta pitkä.

On huomattava, että toisen viitteen ensimmäinen osa siteeraa Koraanin jaetta 61:2, mutta viitteen jälkimmäistä osaa ei löydy lainkaan kyseisestä suurasta. Lisäksi Koraaniin perehtyneet tietävät, että Muhammed toistaa joitakin asioita kymmeniä kertoja. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että varhaiset lähteet todistavat kahden Koraanin luvun aidosti kadonneen, sillä niitä ei esiinny missään nykyisissä Koraanin versioissa.

Seuraavaksi Sunan Ibn Mājahissa (nro 1944) Aisha kertoo, että Muhammedille ilmoitettuja jakeita ei ole enää Koraanissa, koska lammas söi ne:

Sunan Ibn Majah 1944

Kerrotaan, että 'Aisha sanoi:

"Jae aikuisen kivittämisestä ja kymmenen kertaa imettämisestä ilmoitettiin, ja paperi oli minulla tyynyni alla. Kun Allahin lähettiläs kuoli, olimme huolissamme hänen kuolemastaan, ja kesy lammas tuli sisään ja söi sen."

Joissakin edellä mainittuun viittaavissa jakeissa, jotka koskevat "aikuisen imetystä", opetettiin, että jos nainen imetti miestä kymmenen kertaa, heidän välisestä avioliitostaan tulisi laitton.

Toinen kertomus vahvistaa sen tosiasian, että tämän käskyn muunneltua muotoa varmasti resitoitiin osana Koraania ennen Muhammedin kuolemaa:

Sahih Muslim 1452a

'A'isha (Allah olkoon häneen tyytyväinen) kertoi, että Pyhässä Koraanissa oli ilmoitettu, että kymmenen selvää imetystä tekee avioliitosta laittoman. Sitten se kumottiin (ja korvattiin) viidellä imetyksellä ja Allahin lähettiläs (ﷺ) kuoli. Ennen sitä se löytyi Pyhästä Koraanista (ja muslimit resitoivat sitä).

Tämä on kerrottu myös teoksissa Sahih Muslim 1452b ja Sunan an-Nasai 3307.

Kyseistä kohtaa ei ole missään nykyaikaisessa Koraanissa, vaikka se oli ilmoitettu osana Koraania. Siinä ilmoitettu sallitujen imetyskertojen alkuperäinen määrä kumottiin vähentämällä ne kymmenestä viiteen ja tätä muokattua muotoa sitten resitoitiin Muhammedin aikana.

Lisäksi Sunan Ibn Mājah 1944 -teoksessa mainitun ”kivittämisjakeen” on muualla todistettu resitoidun osana Koraania, mutta se on sittemmin kadonnut:

Sahih al-Bukhari 6830

Allah lähetti Muhammadin totuuden kanssa ja ilmoitti hänelle Pyhän Kirjan, ja Allahin ilmoituksen joukossa oli Rajamin jae (joka käsittelee sellaisen naimisissa olevan henkilön (miehen ja naisen) kivittämistä, joka syyllistyy laittomaan sukupuoliyhteyteen), ja me resitoimme tämän jakeen ja ymmärsimme ja opettelimme sen ulkoa. Allahin lähettiläs (ﷺ) pani täytäntöön kivitysrangaistuksen, ja niin teimme mekin hänen jälkeensä. Pelkään, että pitkän ajan kuluttua joku sanoo: "Allahin nimeen, emme löydä Rajamin jaetta Allahin kirjasta", ja näin he eksyvät jättämällä velvollisuuden, jonka Allah on ilmoittanut. Ja Rajamin rangaistus on langetettava kenelle tahansa naimisissa olevalle henkilölle (miehelle ja naiselle), joka syyllistyy laittomaan sukupuoliyhteyteen, jos vaadittavat todisteet ovat saatavilla tai on olemassa hedelmöitys tai tunnustus.

Ja sitten meillä oli tapana resitoida Allahin Kirjan jakeiden joukossa: "Oi ihmiset! Älkää väittäkö olevanne muiden kuin isienne jälkeläisiä, sillä on epäuskoa (kiittämättömyyttä) teidän puoleltanne väittää olevanne muiden kuin todellisen isänne jälkeläisiä."

Tämä kerrotaan myös haditheissa Sahih al-Bukhari 6829, Sahih Muslim 1691a, Sunan Ibn Majah 2553, Sunan Abi Dawud 4418 ja Jami at-Tirmidhi 1432.

Jaetta aviorikkojien kivittämisestä ei löydy nykyaikaisesta Koraanista. Huomaa myös, että Ibn Abbas mainitsee toisen kadonneen jakeen tämän hadithin toisessa osassa ("Älkää väittäkö olevanne muiden kuin isienne jälkeläisiä..."), jota ei löydy myöskään mistään nykyaikaisesta Koraanista.

Tässä kohtaa on syytä huomata, että Umar jopa totesi, että jos hän ei olisi pelännyt, että ihmiset syyttäisivät häntä Koraaniin lisäämisestä, hän olisi itse kirjoittanut kivittämisjakeen Koraaniin, koska se oli kerran osa Koraania, ja kivittämistä harjoitettiin Muhammedin aikana ja sen jälkeen:

Musnad Ahmad 197

Abdur-Rahman bin Awf kertoi, että Umar bin al Khattab puhui ihmisille ja kuuli hänen sanovan:

Jotkut ihmiset sanovat: mitä tämä kivittäminen on? Allahin kirjassa mainitaan ruoskiminen. Mutta Allahin lähettiläs (rauha hänelle) kivitti [avionrikkojia] ja me kivitimme [heitä] hänen jälkeensä. Jos jotkut ihmiset eivät sanoisi, että 'Umar lisäsi Allahin kirjaan jotain, mikä ei ole osa sitä, olisin kirjoittanut sen sellaisena kuin se ilmoitettiin.

Tämä on kerrottu myös Musnad Ahmadissa 352.

Lopuksi, Kitab Fada'il-al-Quranissa, jonka Abu Ubaid kirjoitti 800-luvulla, Ibn Umarin ja Aishan nimiin laitetaan kaksi mielenkiintoista sitaattia:

Abu Ubaid - Kitab Fada'il-al-Quran

[Ibn Umar sanoi]: "Älköön kukaan teistä sanoko: 'Olen oppinut koko Koraanin', sillä kuinka hän tietää, mikä se kokonaisuudessaan on, kun suuri osa siitä on kadonnut? Sanokaamme mieluummin: 'Olen oppinut sen, mitä siitä on jäljellä.'"

[A'isha sanoi]: "Surat al-Ahzabia (33) lausuttiin profeetan aikaan kahdella sadalla jakeella, mutta kun Uthman kirjoitti koodeksit, hän ei pystynyt saamaan siitä enempää kuin mitä siinä on tänään [73 jaetta]."

Huomaa, että Aisha mainitsee, että suurasta 33 on kadonnut noin 127 jaetta. Voisiko Ibn Abbasin Sahih al-Bukhari 6830:ssä mainitsema jae ("Älkää väittäkö olevanne muiden kuin isienne jälkeläisiä..."), joka näyttää muistuttavan kyseisen luvun tiettyjen osien (suura 33:4-5, 33:40) teemaa, olla yksi niistä?

Joka tapauksessa molemmat sitaatit todistavat sen, että osa Koraanista on kadonnut. Silti yli tuhat vuotta myöhemmin elävät muslimiapologeetat vakuuttavat sekä muslimeille että ei-muslimeille, että, Koraani on säilynyt virheettömänä, vaikka nämä kertomukset selvästi todistavat, että näin ei ole.

Mieti kumpi on todennäköisempää:

• Varhaiset muslimit keksivät tarinoita siitä, kuinka heidän oma pyhä kirjansa on korruptoitunut
• Vai, varhaiset muslimit tiesivät kaikki sen olevan korruptoitunut, ja tämän tosiasian kiistivät vasta satoja vuosia myöhemmin ihmiset, jotka halusivat noiden tosiasioiden katoavan

Ei ole helppoa keksiä mitään järkevää syytä sille, miksi varhaiset muslimit olisivat keksineet virheitä omaan pyhään kirjaansa. Sen sijaan on hyvin helppoa ymmärtää, miksi myöhemmät muslimit olisivat halunneet vähätellä näitä virheitä tai kiistää niiden olemassaolon.

Erillaiset arabialaiset Koraanit

Koraanin suullisen resitaation, Qira'atin, variaatiot, joita kutsutaan kymmeneksi viralliseksi koulukunnaksi, juontavat juurensa Muhammedin aikaan (Sahih al-Bukhari 4991-92, Sahih Muslim 819a, 820a-b, 821a), ja kumoavat käsityksen, että Jumala on antanut ja säilyttänyt vain yhden arabiankielisen Koraanin, kuten muslimit usein uskovat.

Useimpien muslimien nykyään käyttämä Koraanin versio on Hafs ibn Sulayman (706-796 jKr.) -nimisen miehen perinnettä, joka on Aasim ibn Abi al-Najud Qira'at -tekstin mukainen. Tämän perinteen lopullinen versio kanonisoitiin vuonna 1924 Kairossa, Egyptissä. Toiseksi suosituin Koraanin teksti, jota käytetään enimmäkseen Pohjois-Afrikassa, on Warsh-perinteessä, joka on Nafi al-Madani Qira'at -tekstin mukainen.

Näissä kahdessa arabiankielisessä tekstissä on noin 5000 tekstivarianttia, jotka sisältävät joissakin jakeissa täysin eri sanoja. Kyse ei ole pelkästään diakriittisten merkkien eroista tai saman sanan erilaisista ääntämistavoista arabian eri murteissa. Joissakin tapauksissa sanat itsessään ovat erilaisia.

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä tästä, jotka on kerätty Robert Spencerin teoksesta The Critical Quran:

Jae                 Hafs                                                           Warsh

1:4               "Tuomiopäivän mestari"                             "Tuomiopäivän kuningas"

2:10             "Koska he valehtelevat"                             "Koska he syyttävät valehtelusta"

2:119           "Ja sinulta ei tulla kysymään"                    "Älä kysy"

2:125           "Ota rukoushuoneeksi"                              "He ottivat rukoushuoneeksi"

3:79             "Te opetatte kirjaa"                                    "Te tunnette kirjan"

3:146           "Taisteli"                                                     "Kuoli"

4:5               "Tueksi"                                                      "Arvokkaaksi"

7:57             "Joka lähettää ilosanomaa tuovat tuulet"    "Joka lähettää tuulet sirottajina"

18:36           "Parempi kuin tämä"                                   "Parempi kuin molemmat niistä"

21:4             "Hän sanoi"                                                 "Sano"

21:112         "Hän sanoi"                                                 "Sano"

37:130         "Rauha olkoon Eliaalle"                              "Rauha olkoon Eliaan perheelle"

43:24           "Hän sanoi"                                                 "Sano"

46:25           "Ei voinut nähdä mitään"                             "Te ette voisi nähdä mitään"

47:4             "Jotka ovat saaneet surmansa"                   "Jotka taistelivat"

72:20           "Sano"                                                         "Hän sanoi"

98:6             "Luodut olennot"                                          "Syyttömät"

Edellä esitetty on vain osittainen vertailu kahden qirāʾatin välillä. Historiallisesti muslimimaailmassa on ollut käytössä kymmeniä muita (yli 30) qirāʾateja ainakin jossain määrin.

Täten muslimien väite, jonka mukaan Koraani olisi jotenkin välttynyt kaikkien laajasti käytettyjen antiikin tekstien kohtalolta – eli tekstuaalisilta variaatioilta – on virheellinen, ja ne, jotka toistavat tällaista väitettä, osoittavat joko tietämättömyyttä tai petollisuutta.

Johtopäätös

Nykyisin olemassa oleva Koraanin teksti on kiistanalainen, ja varhaisten islamilaisten lähteiden mukaan alkuperäisestä Koraanista puuttuu osia. Vaikka Koraani koottiin yhden henkilön toimesta vain 23 vuoden aikana, se ei kuitenkaan ole säilynyt muuttumattomana, vaikka muslimit muuta väittävät.

Tämä kirjoitus on (muutomia pieniä muokkauksia lukuunottamatta) käännetty tästä artikkelista.